Britannian pääministerinä vuosina 1979–1990 toiminut Margaret Thatcher muistetaan laajoista sosiaaliturvaleikkauksista, rikkaiden veroalennuksista, julkisten palveluiden yksityistämisestä ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan rajoittamisesta. Vaikka Thatcherin kauteen sisältyi varmaankin myös onnistumisia, oli hänen keskeisin perintönsä eriarvoisuuden, varallisuuserojen ja köyhyyden kasvu sekä hyvinvointivaltiorakenteiden purku.
Aivan kuten Thatcher aikanaan, näyttää perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra uskovan, että rahan siirtäminen köyhiltä rikkaille vahvistaa kansantaloutta. Orpon-Purran hallitus antaa hyvätuloisille mittavia veronalennuksia ja leikkaa kaikista köyhimmiltä. Köyhien köyhdyttämistä hallitus perustelee talouden tasapainottamisella, mutta julkistaloutta heikentävä veropolitiikka vie tältä selitykseltä uskottavuuden.
Niin sanottu ”valumateoria”, jonka mukaan rikkaita suosiva talouspolitiikka hyödyttää lopulta kaikkia, on osoitettu aikaa sitten perättömäksi. Se ei toiminut Thatcherin Britanniassa, eikä se toimi nyky-Suomessa. Silti hallitus ajaa härkäpäisesti käänteistä Robin Hood -politiikkaansa.
Thatcheria ja Purraa yhdistää myös halu heikentää työntekijöiden asemaa ja oikeuksia. Thatcher tuli tunnetuksi tavoitteestaan murskata ammattiyhdistysliike, ja vastaavaa taistoa käy myös Orpon-Purran hallitus.
Hallituksen ohjelmassa on työntekijöiden irtisanomissuojan heikentäminen, määräaikaisuuksien lisääminen työsuhteissa, ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus, työttömyysturvan heikentäminen, pienipalkkaisten asumistuen leikkaus, aikuiskoulutustuen lakkautus, lakko-oikeuden rajaaminen ja työehtosopimusten yleissitovuuden heikentäminen.
Suurin osa hallituksen ajamista työmarkkinamuutoksista ei vahvista julkistaloutta tai lisää työllisyyttä. Historiallisen radikaalilla linjallaan hallitus on sen sijaan ajanut työmarkkinat kaaoksen partaalle.
Kaikesta tästä syntyy väkisin vaikutelma, että hallitus haluaa heikentää ammattiyhdistysliikettä hinnalla millä hyvänsä. Orpon ja Purran perimmäisenä tavoitteena näyttää olevan työelämän valtasuhteiden muuttaminen pysyvästi työnantajien eduksi sekä epävarmuuden ilmapiirin luominen työmarkkinoille, mikä vahvistaa vanhakantaista herrainvaltaa. Epäselvää on vain, toimiiko hallitus ainoastaan elinkeinoelämän johtajien juoksupoikana, vai onko se aidosti sitä mieltä, että tavallisten työntekijöiden aseman heikentäminen on avain parempaan yhteiskuntaan?
Nyt tarvittaisiin rehtiä sopimista ja tasapuolista neuvottelua työnantajien ja työntekijöiden kesken, ei ideologista sanelua valtioneuvostosta käsin. Näin esimerkiksi Ruotsissa tehdään.
Purra on oikeassa siinä, että julkisen talouden alijäämäisyys on ongelma. Velkaantumisen taustalla on tukku rakenteellisia ongelmia, kuten väestön ikääntyminen, talouden heikko tuottavuuskehitys ja veroasteen jyrkkä lasku.
On kuitenkin hämmästyttävää, että valtionvarainministeri sulkee pois helpoimmat julkistaloutta vahvistavat toimet. Hallitus ei aio perua suurituloisten veronkevennyksiä tai leikata esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden omistajien kohtuutonta osinkoverotukea, mistä yksistään saataisiin valtiolle satojen miljoonien eurojen lisätulot.
Hallituksen politiikka on niin vinoutuneesti suurituloisia suosivaa, ettei kyse voi olla sattumasta. En tiedä, tunnustautuuko Purra thatceristiksi, mutta paljon samaa heidän yhteiskunnallisessa ajattelussansa ja politiikassa näyttää olevan.
Hanna Sarkkinen
Kolumni julkaistu Rantalakeus-lehdessä 14.2.2024
