Monen korvaan harva asia kuulostaa yhtä tylsältä kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä. Tietojärjestelmät ovat kuitenkin tärkeitä. Ne vaikuttavat siihen, millaista sosiaali- ja terveydenhoitoa me kaikki saamme, paljonko verorahoja palveluihin tarvitaan ja miten arkaluonteisia tietojamme käsitellään.
Tietojärjestelmät nousevat puheeksi yleensä vasta, kun joku menee pieleen. Moni on lukenut esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan kangertelevasta ja kalliista Apotti-tietojärjestelmähankkeesta tai Vastaamon potilastietojen tietomurrosta.
Huonot tietojärjestelmät voivat haitata tehokasta ja tuloksellista hoitoa, hankaloittaa sote-henkilökunnan työtä sekä vaarantaa potilasturvallisuuden ja yksityisyyden suojan.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee parhaillaan lakia, joka osaltaan parantaa tietosuojaa ja ehkäisee Vastaamo-tietomurron kaltaisia rikoksia tiukentamalla tietojärjestelmien vaatimuksia. Tieto on nykymaailmassa valtaa ja rahaa ja terveystiedot ovat yksityisyydensuojan ytimessä, joten niiden suojaamiseen on suhtauduttava äärimmäisellä vakavuudella.
Hyvät tietojärjestelmät voivat parhaimmillaan helpottaa henkilökunnan työtä, tukea hoitopolun sujuvuutta sekä lisätä kustannustehokkuutta ja potilasturvallisuutta. Tietojärjestelmän avulla voidaan myös kerätä dataa palvelujen vaikutuksista terveyteen, hyvinvointiin ja talouteen. Hyvä tietojärjestelmä voi tukea tiedolla johtamista ja toiminnan kehittämistä.
Tietojärjestelmähankinnat ovat itsessään isoja ja kalliita, mutta kokonaiskustannuksiin vaikuttaa erityisesti järjestelmän käytettävyys. Kankea järjestelmä voi esimerkiksi lisätä kirjauksiin tuhraantuvaa aikaa, joka on poissa potilastyöstä, tai puutteelliset tiedot voivat johtaa jopa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Tietojärjestelmien ja lainsäädännön kehittämisessä onkin etsittävä ratkaisuja, joissa sekä tietoturvavaatimukset että järjestelmän käytettävyys voisivat toteutua.
Valitettavasti Suomeen on päässyt syntymään hajanainen sote-tietojärjestelmien sekamelska, jossa eri järjestelmät eivät aina ”keskustele” keskenään. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on mahdollisuus kehittää soten tietojärjestelmiä ja sitä kautta myös palveluja, kun hyvinvointialueilla siirrytään monista kuntien ja kuntayhtymien järjestelmistä kohti yhtenäistä tietojärjestelmää. Muutokseen sisältyy myös vaaran paikkoja ja uusien järjestelmien käyttöönotto voi olla kallista ja vaikeaa.
Pohjois-Pohjanmaalla on merkittävä etulyöntiasema mitä tulee soten tietojärjestelmiin. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on käytössä yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa Oulussa kehitetty Esko-tietojärjestelmä, joka on lääkäreille ja hoitajille tehdyissä valtakunnallisissa kyselyissä todettu parhaaksi Suomessa käytössä olevista potilastietojärjestelmistä. Esko on hyvän käytettävyyden lisäksi toimintavarma ja kustannuksiltaan kilpailukykyinen. Plussaa on, että Eskoon käytettävät rahat jäävät alueelle.
Tuleva Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue voi ja sen kannattaa kehittää terveydenhuollon tietojärjestelmiään Eskon pohjalle. Nykyiseen erikoissairaanhoidon käytössä olevaan järjestelmään toteutetaan perusterveydenhuollon palvelut ja siihen on integroitavissa sosiaalihuollon tietojärjestelmä. Merkittävänä etuna Eskossa on se, että se on räätälöity nimenomaan Suomen järjestelmään ja käyttäjien tarpeisiin sopivaksi, ja myös sen jatkokehittäminen on mutkatonta. Toivottavasti Esko voisi jatkossa laajeta koko Pohjois-Suomen yhteiseksi järjestelmäksi ja miksei vientituotteeksikin.
Potilastietojärjestelmät toimivat taustalla, mutta digitaaliset palvelut ovat jo nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, osa sosiaali- ja terveyspalveluja. Korona on vauhdittanut kehitystä. Esimerkiksi ajanvarauksen ja tutkimustulosten toimittamisen digitalisoituminen on jo tätä päivää ja myös etäpalveluita on kehitetty. Todennäköisesti erilaiset hyvinvointi- ja terveystietojen keräämiseen ja tarkasteluun sekä etädiagnostiikkaan liittyvät laitteet ja järjestelmät kehittyvät tulevaisuudessa yhä pidemmälle. Myös julkisen järjestäjän on oltava kehityksessä mukana.
Moni tervehtii digipalveluja ilolla ja ne voivat parhaimmillaan lisätä palvelujen saavutettavuutta, asiakaslähtöisyyttä ja kustannustehokkuutta. On kuitenkin tärkeää, että palvelut ovat digiväylien ohella edelleen saavutettavissa myös asioimalla perinteisesti kasvotusten tai puhelimella. Isolla osalla väestöstä ei edelleenkään ole mahdollisuutta tai kykyä käyttää digitaalisia palveluja eikä kaikkia palveluja voi digitalisoida.
Kone ei myöskään täysin voi korvata ihmistä. Inhimillinen kohtaaminen, kuuntelu ja nähdyksi tuleminen ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden keskiössä myös tulevaisuudessa.
Hanna Sarkkinen
kansanedustaja (vas), Oulu
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Katja Hänninen
kansanedustaja (vas), Raahe
sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsen
Julkaistu sanomalehti Kalevassa 24.1.2021
Jumalavit, jos valtakunnan päättäjillä on manttaali ja rahkeet päättää kaikkien maakuntien (vai mitä huvinvointialueita ne nyt on) terveydenhuollon käytännöistä, taloudesta, jne, niin miten sitten joka keleen alue saa vapaasti huseerata omine kykyineen ja niiden avulla väkerrettyine tietojärjestelmineen? On esitetty, että sote tulee seisomaan tai kaatumaan IT -järjestelmänsä kanssa. Enkä yhtään epäile. Olisi kiintoisaa nähdä laskelma siitä, kuinka paljon valtion ja kuntien hallinnoissa on poltettu aikaa, rahaa ja käyttäjien hermoja hitaiden, kankeiden, vaikeaselkoisten tai suorastaan toimimattomien tietojärjestelmien kanssa. Se ei nimittäin ole ollenkaan vähän. Jos tuo mainittu Esko on kerran todettu tai koettu parhaaksi, niin rouvien ministerien tai kansliapäälliköiden mahtikäskyllä se olisi määrättävä käytettäväksi koko valtakunnassa.