Näin joulun alla on hyvä hiljentyä sen äärelle, mikä elämässä on tärkeintä. On hyvä pohtia, mitkä ovat omat arvot, ja miten ne heijastuvat elämän valintoihin ja ajankäyttöön.
Kun kysytään, mikä on elämässä tärkeintä, monet vastaavat: läheiset, terveys ja rauha. Eri asia sitten on, miten meidän valintamme käytännössä heijastavat arvojamme.
Läheisten arvostaminen ei aina heijastu ajankäyttöömme. Moni meistä viettää perheen ja ystävien kanssa vähemmän merkityksellistä aikaa kuin haluaisi. Vaikka kuinka arvostamme terveyttä, emme aina osaa vaalia kehoamme vaan syömme ja stressaamme liikaa ja nukumme ja liikumme liian vähän. Kännykkä imee meitä aikuisiakin sohvan pohjalle, emmekä aina näe ihmistä lähellämme.
Joskus syynä pahoinvointiin onkin se, ettei ihminen elä omien arvojensa mukaista elämää. Siksi omien arvojen puntarointi ja ajankäytön peilaaminen näitä arvoja vasten tekee hyvää meille kaikille.
On myös hyvä pohtia, mitä arvot tarkoittavat politiikassa.
Hallituspuolueiden äänin vietiin juuri läpi lait, joilla pienituloisilta suomalaisilta leikataan jopa satoja euroja kuukaudessa samalla, kun meidän hyvätuloisten verotus kevenee. Näin joulun alla, kun moni vähävarainen lapsiperhe ei saa rahojaan riittämään, tuntuu tämä poliittinen arvovalinta erityisen väärältä.
Ottaen huomioon, kuinka paljon ihmiset arvostavat terveyttään, tuntuu myös hallituksen päätös leikata sosiaali- ja terveyspalveluista erityisen väärältä.
Rauhaa kaikki haluavat, mutta silti maailmassa on enemmän sotia ja konflikteja kuin pitkään aikaan. Tällaisina aikoina tulee pohdittua, mitä rauhanrakentaminen voi tarkoittaa, kun naapuri ei kunnioita muiden rauhaa ja turvallisuutta.
Martti Ahtisaari sanoi, että rauha on tahdon asia. Sitä se todella on. Vaikka meidän on huolehdittava omasta turvallisuudestamme, me emme saa hylätä rauhantahtoa ja pyrkimystä rauhaan. Vaikka huolehdimme turvallisuudesta, emme saa antaa sodan, väkivallan ja vastakkainasettelun myrkyttää mieliämme.
Meidän on jaksettava uskoa rauhaan. Omassa arjessa se voi tarkoittaa pahojen sanojen hylkäämistä puheissa ja kirjoituksissa, pyrkimystä tulla toimeen toisten kanssa ja ymmärtää erilaisuutta.
Politiikassa se voi tarkoittaa diplomatian ja rauhansovittelun edistämistä kasvaneista jännitteistä huolimatta. Se voi tarkoittaa myös sitä, ettei taivu voiman ja väkivallan edessä, vaan pitää kiinni omista arvoista ja puolustaa niitä. Vastatessamme pahoihin tekoihin, emme saa itse muuttua pahan kaltaiseksi.
Rauha maan päällä ja ihmisillä hyvä tahto. Se on mahdollista. Se on tahdon asia.
Hanna Sarkkinen
Kolumni on julkaistu Kaleva-lehdessä 19.12.2024.
