Koronakriisi on osoittanut, etteivät suomalaiset olekaan niin hiljaisia ja omaan kuoreensa vetäytyviä, kuin monesti ajatellaan. Sosiaalisia kontakteja ylläpidetään etäyhteyksien avulla ja ihmiset auttavat tuttuja ja tuntemattomia sekä järjestävät erilaisia tempauksia muiden iloksi. Suurin osa on ollut valmis tinkimään suunnitelmistaan oman ja toisten terveyden suojelemiseksi.
Ikääntyneiden ja riskiryhmien suojelemisen ohella on tärkeää huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Etäopiskeluun siirtyminen koettelee perheiden jaksamista ja vaikuttaa negatiivisesti monen lapsen oppimiseen. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, joiden vanhemmilla ei ole osaamista tai voimavaroja tukea lastensa opiskelua ja kannatella arkea poikkeusoloissa. Päivittäisen kouluruuan puuttuminen on johtanut osassa perheitä talousvaikeuksiin ja lasten ravitsemustilanteen heikkenemiseen.
Myös opettajat ovat kovilla järjestäessään etäopetusta. Kuntien ei pitäisi lomauttaa koulunkäynninohjaajia, sillä heidän työpanoksensa on nyt vähintään yhtä arvokas kuin normaalistikin. Lasten tuen tarve on entistä suurempi ja opettajat tarvitsevat apua opetuksen toteuttamiseen ja yhteydenpitoon. Myös kouluruokailu tulee järjestää poikkeusoloissa poikkeustoimin kaikille sitä tarvitseville.
Poikkeusolot voivat lisätä myös perheiden ongelmia. Työttömyys tai lomautus koettelee toimeentuloa ja mielialoja. Alkoholin kulutus voi kasvaa ja lähisuhdeväkivalta lisääntyä. Erityisesti nuoret kaipaavat kavereitaan. Elämä voi luisua väärille urille, kun arjen rakenteet murtuvat. Sosiaalityön ja nuorisotyön merkitys kasvaa poikkeusoloissa ja niiden jälkimainingeissa. Kriisin jälkeen tulemme tarvitsemaan paljon erilaisia tukitoimia, jotta 90-luvun laman aiheuttamat pitkäkestoiset sosiaaliset ongelmat suurine kustannuksineen eivät toistuisi.
Korona on vakava, jopa tappava tauti. Koronan torjumisen kannalta välttämättömät toimet puolestaan aiheuttavat paljon ongelmia taloudelle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Toisaalta epidemia-aika on tuonut monelle myös hyviä asioita, kuten kiireetöntä aikaa lasten kanssa, hengähdystauon aikataulutetusta arjesta tai luonnossa liikkumisen ilon. Myös lisääntynyt solidaarisuus ja yhteen hiilen puhaltamisen henki ovat asioita, joiden toivoisin säilyvän. Ehkä kriisin myötä arvostamme aiempaa enemmän esimerkiksi opettajien ja varhaiskasvattajien sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tekemää tärkeää työtä.
Koronakriisi koettelee meitä jokaista. Vaikka rajoittamistoimet väsyttäisivätkin, ohjeiden noudattaminen on silti edelleen hyvin tärkeää.
Julkaistu Kalevassa 22.4.2020
