Olemmeko me kaikki kohta ruokalähettejä?

Yhteiskuntaa uudistetaan poliittisilla päätöksillä. Kuitenkin monet asiat muuttuvat ilman, että kukaan on varsinaisesti päättänyt uudistuksista. Erityisesti teknologian kehitys muuttaa yhteiskuntaa jatkuvasti ja laajasti.

Teknologian kehitys vaikuttaa myös työmarkkinoihin. Aikanaan teollistuminen synnytti tehtaat, suurkaupungit ja työväenluokan. Nyt tietoteknologia ja internet muuttaa tuotantoa ja työmarkkinoita.

Yksi tietoteknologian mukanaan tuoma työmarkkinoiden muutos on alustatyö. Internet-alustojen välityksellä työtä tarjotaan ja otetaan vastaan keikkaluontoisesti. Homma pyörii älypuhelimen avulla. Työntekijät ovat ”yrittäjiä” ja internet-alustayritys ottaa siivunsa jokaisesta toimeksiannosta.

Yksi alustatyön ilmentymä ovat ruokalähetit. He saavat toimeksiantonsa ruokalähetyspalveluita tarjoavilta alustayrityksiltä. Asiakkaille palvelu on kätevä: ruoka tulee ovelle nopeasti ja edullisella toimitusmaksulla. Myös ravintolat hyötyvät jouhevasta toimituspalvelusta, varsinkin näin korona-aikana.

Ruokalähettien tilanne sen sijaan ei ole niin hyvä. Ruokalähetit ovat näennäisesti yrittäjiä, mutta tosiasiallisesti he ovat riippuvaisia toimeksiantoja antavasta yrityksestä, eikä heillä ole juuri neuvotteluvaraa suhteessa alustayritykseen. Läheteillä ei ole myöskään varmuutta toimeentulosta. Vakuutukset ja ajoneuvot pitää hankkia ja kustantaa itse. Sairaslomia ei ole. Eläkekertymä jää laihaksi ja työttömyysturva ohueksi. Hyvääkin varmasti on: työssä on tietynlaista joustavuutta ja työn syrjään pääsee kiinni matalalla kynnyksellä.

”Sitä on, miltä näyttää” on yleinen sanonta, ja ruokalähetit näyttävät kovasti työntekijöiltä. Ruokalähettien ja muidenkin ”alustayrittäjien” kohdalla voi perustellusti epäillä, että kyse on työsuhteisen työn naamioinnista yrittäjyydeksi. Näennäisyrittäjyydellä työnantaja, tässä tapauksessa alustayritys, välttyy maksamasta työn sivukuluja ja hoitamasta muita lakisääteisiä velvoitteita.

Samaa mieltä on työ- ja elinkeinoministeriön alainen työneuvosto, joka linjasi viime lokakuussa, että ruokalähetit eivät ole yrittäjiä, vaan työntekijöitä. He ovat siis työsuhteessa työnantajaan, sillä työskentely täyttää työsuhteen tunnusmerkistön.

Miksi tämän kaiken pitäisi liikuttaa sinua? Koska on todennäköistä, että jos mitään ei tehdä, niin alustatyö ja työsuhteiden työn naamiointi yrittäjyydeksi yleistyy muuallakin työelämässä ja lisää työmarkkinoiden epävarmuutta.

Niin Suomessa kuin muuallakin pitäisi nyt miettiä kuumeisesti tapoja säännellä alustatyötä ja turvata työntekijöiden oikeudet. Hallitusohjelmassa onkin sitouduttu selvittämään lainsäädännön muutostarpeita työn murroksen näkökulmasta ja alustatalous on tämän selvityksen keskiössä.

Tavoitteena ei tietenkään pidä olla uusien palveluinnovaatioiden ja matalan kynnyksen työmahdollisuuksien hävittäminen, vaan tasapainon etsiminen työntekijöiden oikeuksien ja uusien työmuotojen välillä. Yrittäjyys on kunniakasta, mutta näennäisyrittäjyys pitää usein sisällään tarkoituksellista työehtojen polkemista. Kun teknologia ja työmarkkinat kehittyvät, myös lainsäädännön on kehityttävä ja suojattava työoikeuksia muuttuvassa maailmassa.

Yrittäjyyden eri muotojen lisääntyessä, on myös sosiaaliturvan kehityttävä. Käytännössä moni pienyrittäjä ja itsensätyöllistäjä putoaa nykyisellään sosiaaliturvan ulkopuolelle. Koronan aikana hallitus päätti määräaikaisesti laajentaa työmarkkinatuen myös yrittäjille. Tämän koronakokemuksen pohjalta tulisi miettiä, miten yrittäjien sosiaaliturvan ongelmat ratkaistaan pysyvästi.

Julkaistu Kalevamedian paikallislehdissä viikolla 2.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *