Eduskuntakautta on jäljellä kaksi viikkoa ja kauden suurin uudistus on yhä pahasti kesken ja solmussa. Hallituksen sote-esitykseen tulisi tehdä vielä isoja muutoksia ja varmistaa sen EU-oikeudellinen kestävyys ennen istuntokauden loppua.
Yhtälö on ajallisesti mahdoton. Tarvittavia laajoja muutoksia ei ehditä tekemään, ei ainakaan huolellisesti.
Vaikeuskerrointa lisää vielä se, ettei sote-uudistukselle näytä olevan eduskunnassa enemmistöä. Eli vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta saisi puskettua mietintönsä eduskunnan suuren saliin äänestykseen, ei esitys saisi välttämättä enemmistön tukea eikä tulisi hyväksytyksi.
Ei ole ihme, että myös jotkut hallituspuolueiden edustajat ovat kääntyneet vastustamaan hallituksen esitystä, sillä niin syvästi ongelmallinen sote-malli on.
Ongelmien taustalla on keskustan ja kokoomuksen tekemä lehmänkauppa, jossa maakuntamalli ja markkinamalli sidottiin yhteen. Ilman tätä lehmänkauppaa sote-uudistus olisi tehty jo.
Edessä häämöttää siis hallituksen sote-esityksen nolo loppu. Eduskunnassa vallitsee tunne siitä, että seuraamme irvokasta näytelmää, joka päättyy todennäköisesti mahalaskuun.
Hallituksen tulisi nyt viheltää peli poikki. Todellista poliittista johtajuutta olisi myöntää, että esitys on niin ongelmallinen, ettei sitä voi eikä edes kannata viedä eteenpäin, ei varsinkaan tällaisella kiireellä.
Pääministerin pitäisikin viipymättä kutsua koolle kaikkien puolueiden puheenjohtajien palaveri. Parlamentaarisesti voitaisiin yhdessä sopia niistä askelmerkeistä, joilla seuraava hallitus vie sote-uudistusta eteenpäin.
Näin merkittävien, koko yhteiskuntaa koskettavien uudistusten on perustuttava laajaan yhteisymmärrykseen. Lähihistorian suurinta uudistusta ei kannata runnoa läpi olemattomalla enemmistöllä – eikä varsinkaan sellaista mallia, jonka tiedetään hyvin todennäköisesti kasvattavan kuluja ja johtavan palveluiden leikkauksiin tai palvelumaksujen korotuksiin.
Pääministerin arvovallalle olisi parempi rakentaa siltaa eteenpäin parempaan ja yhteisesti hyväksyttävään sote-uudistukseen, kuin yrittää viimeiseen asti pelastaa keskustan ja kokoomuksen lehmänkauppaa.
Varsinkin kokoomuksen hellimä markkinamalli on se osa sote-uudistusta, joka aiheuttaa EU-oikeudelliset ongelmat, rikkoo palveluketjut sekä tekee rahoitusmallista mahdottoman ja uhkaa nostaa kustannuksia. Sote-uudistus voidaan aivan hyvin, ja paljon paremmin, toteuttaa ilman markkinamallia.
Yhteinen sävel voisi löytyä niin, että viedään eteenpäin maakuntapohjaisia sote-alueita, mutta luovutaan ongelmia aiheuttavasta markkinamallista ja rakennetaan palvelut julkiselle tuotannolle, jota yksityiset palvelut täydentävät. Samalla sovitaan siitä, että uudistus toteutetaan vaiheittain ja hallitusti.
