Tänä keväänä on keskusteltu paljon nuorten pahoinvoinnista ja koulurauhan puutteesta. Eilen kuulimme järkyttäviä uutisia Ylivieskasta, jossa yläkoululainen oli puukottanut toista nuorta. Nuorten ongelmat on otettava vakavasti ja ongelmiin on etsittävä ratkaisuja.
Korona kärjisti monia nuorten ongelmia ja on epäilyjä, että esimerkiksi lisääntynyt sosiaalisen median käyttö lieveilmiöineen aiheuttaa osaltaan lisääntyvää pahoinvointia ja oireilua.
On silti muistettava, että valtaosa nuorista voi hyvin ja pärjää koulussa. Suomessa on yhä laadukas, tasa-arvoinen koulutus. Erot lasten ja nuorten välillä ovat silti huolestuttavassa kasvussa ja nuorten väkivallanteot ovat merkki pahoinvoinnista ja ongelmista.
Lasten ja nuorten arkeen tarvitaan tarpeeksi välittäviä aikuisia. Ongelmiin pitää puuttua ennen kuin ne kasvavat liian suureksi. Perheiden hyvinvointia ja kasvatusvastuuta on tuettava. Nuorisotyö eri muotoineen on yksi tärkeä palvelu nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemisessa.
Tällä vaalikaudella olemme lisänneet koulutuksen rahoitusta, koulukuraattoreita ja -psykologeja ja pidentäneet oppivelvollisuutta. Lisäksi on tehty paljon toimia kiusaamisen, häirinnän ja väkivallan ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja näihin puuttumiseksi kouluissa. Olemme kehittäneet harrastamisen Suomen -mallia, jonka tavoitteena on taata kaikille lapsille ja nuorille ainakin yksi mielekäs harrastus.
Koulurauhan parantamiseksi on ensi kaudella toteutettava oppimisen tuen kokonaisuudistus ja lisäresursointi. Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava tarvitsemansa oppimisen tuki, oli se sitten erityisopetusta, pienryhmäopetusta tai koulunkäynnin ohjaajien tukea. Kun erityistä tukea tarvitsevat saavat tarvitsemansa tuen, luo se koulurauhaa myös muille. Koulujen eriytymistä on estettävä vahvistamalla lähikouluperiaatetta, ehkäisemällä asuinalueiden eriytymistä ja lisäämällä koulujen tasa-arvorahoitusta. Koulutuksesta ja nuorisopalveluista ei voi eikä saa leikata.
Olemme kuulleet tietoja siitä, että nuoret kokevat koulu- ja opiskelumaailman entistä paineistetumpana. Moni uupuu jo koulussa. Moni kokee, että liian nuorena pitäisi osata päättää, mitä haluaa tehdä isona. Paineentunnun kasvun taustalla on varmaankin monia asioita, kuten yleinen yhteiskunnan kilpailullisuuden lisääntyminen, korkeakoulujen valintakoeuudistus sekä opetussuunnitelmien laajat vaatimukset. Nuorten pitää saada olla nuoria ja koulutusjärjestelmä on rakennettava niin, ettei liian nuorten tarvitse tehdä liian isoja valintoja.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuutta on välttämätöntä vahvistaa. Psykososiaalisia palveluita pitää olla saatavilla matalalla kynnyksellä ilman lähetteitä ja diagnooseja. Tämä vaatii palvelurakenteen muutosta ja ammattilaisten kouluttamista. Nuoret ei voi odotella apua viikko- tai kuukausitolkulla. Rikoksilla oireilevien nuorten tilanteeseen pitää puuttua tiukasti, nopeasti ja moniammatillisesti. Lastensuojelun sijaishuollossa olevien lasten tilanne ja ”hatkaamiseen” puuttuminen vaatii erityistä huomiota. Vasemmistoliitto esittää myös, että voitontavoittelu lastensuojelun sijaishuoltopalveluissa kielletään.
Paljon on kiinni myös kodeista. Koulu tai muut yhteiskunnan palvelut eivät voi ratkaista kaikkia ongelmia tai korvata perheiden kasvatusvastuuta. Usein kuulee sanottavan, että vanhemmuus on monilta hukassa. Tämä pitänee ainakin osittain paikkaansa. Voisiko vanhempien kasvatusvastuuta tukea esimerkiksi luomalla neuvolajärjestelmän yhteyteen kaikille vanhemmille avoimen ”vanhemmuuskoulun”, jonka avulla jaettaisiin kasvatukseen liittyvää tietoa ja tukea vähän isompienkin lasten vanhemmille?
Digitaalinen maailma on osa lasten ja nuorten todellisuutta, hyvässä ja pahassa. Me emme vielä hahmota kokonaiskuvaa siitä, millaisia vaikutuksia somella ja digimaailmalla on lasten ja nuorten hyvinvointiin ja pahoinvointiin. Netissä on monenlaista haitallista sisältöä, järjestelmät on luotu koukuttaviksi ja nuoret vertaavat itseään netissä näkemäänsä epärealistiseen kuvastoon. Tarvitsemme lisää tutkimustietoa aiheesta ja on perheiden ja yhteiskunnan vastuulla asettaa rajat digilaitteiden ja somen käytölle sekä varmistaa, että lapset ovat turvassa myös digitaalisessa maailmassa.
Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja, sekä kasvurauhaa ja koulurauhaa. Nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden vahvistaminen on oltava seuraavan hallituskauden työn yksi keskeisistä painopisteistä.
Hanna Sarkkinen
Julkaistu lyhyempänä versiona Kalajokilaaksossa viikolla 13/2023
