Monelta suunnalta povataan, että kevään eduskuntavaaleista on tulossa sosiaaliturvavaalit. Se on mahdollista ja se olisi ehkä myös aiheellista, sillä sosiaaliturvassamme on kiistämättömiä muutostarpeita.
Sosiaaliturvan tehtävä on taata ihmisten toimeentulo tilanteissa, joissa ihmiset eivät syystä tai toisesta kykene itse hankkimaan tuloja. Sosiaaliturvan tehtävänä on myös mahdollistaa ja kannustaa työhön, irti sosiaaliturvan tarpeesta. Sosiaaliturva siis luo ihmisille toimeentulon turvallisuutta ja mahdollistaa sitä kautta myös itsensä kehittämistä ja uuden yrittämistä. Sen lisäksi sosiaaliturva luo yhteiskunnallista turvallisuutta, sillä turvattu toimeentulo vähentää rikollisuutta ja muita lieveilmiöitä. Sosiaaliturvan yksi tehtävä on myös olla yhteiskunnallisen tulonjaon mekanismi, se vähentää tuloeroja ja tasaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Nykyjärjestelmän ongelmat
Vaikka nykyinen järjestelmämme on kansainvälisesti vertaillen edistyksellinen, se ei täytä toivotulla tavalla näitä sosiaaliturvan lupauksia ja tehtäviä. Maailma on muuttunut, mutta sosiaaliturva ei ole muuttunut riittävästi mukana. Tukijärjestelmät tunnistavat tosielämän usein monimutkaisia ja muuttuvia tilanteita heikosti eivätkä siksi kykene aina vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Yhdessä tiukentuneen kontrollin ja sanktioiden kanssa kehitys on synnyttänyt byrokratian, jota kukaan ei enää hallitse ja joka tuottaa ihmisille mielivallan kokemuksia.
Sosiaaliturva muodostuu monesta erillisestä etuudesta, joissa kussakin on omat ehdot, toimeentulorajat, laskurit ja velvoitteet. Ehdoista ja velvoitteista perillä pysyminen ja niiden täyttäminen on välillä vaikeaa. Tilannetta pahentaa perusturvaetuuksien tason jääminen jälkeen ja ehtojen tiukentuminen. Yhä useampi ihminen onkin tullut raskaasti tarveharkintaisen ja byrokraattisen toimeentulotuen piiriin.
Sosiaaliturvajärjestelmämme ei myöskään vastaa työn muutokseen. Se on laadittu oletukselle siitä, että ihminen kuuluu kerrallaan vain yhteen kategoriaan (opiskelija, palkansaaja, yrittäjä, eläkeläinen jne.) ja että liikkuminen kategoriasta toiseen on verkkaista.
Järjestelmä ei selviä nykyisestä tilanteesta, jossa erilaiset elämäntilanteet, tulonsiirrot ja tulomuodot sekoittuvat. Ihmiset puikkelehtivat palkansaajan, yrittäjän, opiskelijan, sairaan, työttömän, vanhemman ja omaishoitajan rooleissa. Syyperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä ei jaksa juosta perässä, vaan aiheuttaa ihmisille toimeentulon epävarmuutta ja byrokratialoukkuja. Ehdollisimpien etuuksien varassa eläviä se kannustaa jopa välttämään lyhyitä työkeikkoja, sillä sotkuisen byrokratian oloissa ansiotyöstä tulee usein toimeentuloriski.
Nykyinen perustason sosiaaliturva on myös tasoltaan liian matala. Se on vaikeasti ennakoitavana, byrokraattinen ja lannistava, eikä siten kannusta kehittämään itseään, yrittämään tai ottamaan vastaan lyhytaikaisia työsuhteita. Pahimmillaan se luo köyhyysloukkuja. Siksi tarvitsemme sosiaaliturvan uudistuksen.
Perustulo on ratkaisu
Vasemmistoliitto näkee, että ratkaisu maailman muutokseen ja nykyisen sosiaaliturvan ongelmiin olisi siirtyminen kohti perustuloa. Universaali ja vastikkeeton perustulo olisi Vasemmiston mallissa vähintään 800 euroa, ja se maksettaisiin kaikille aikuisille. Perustulo korvaisi nykyiset sosiaaliturvan minimietuudet, kuten työmarkkinatuen, peruspäivärahan, opintorahan ja sairaspäivärahan.
Perustulo on hyvä ratkaisu, sillä perusturvan tulee olla universaali. Kun kaikki saavat saman etuuden, ei synny väliinputoajia eikä ihmisten tarvitse raportoida Kelaan, TE-toimistoon tai muulle viranomaiselle jokaista elämäntilanteen muutosta vain saadakseen suurin piirtein saman rahan eri nimellä. Perustulo on hyvä ratkaisu, sillä perusturvan tulee olla vastikkeetonta. Vastikkeellisuus kuuluu työmarkkinoille, joissa ihmiset myyvät työvoimaansa vastiketta (yleensä palkkaa) vastaan. Sosiaaliturvan tehtävänä on täyttää niitä kohtia, joissa vastikkeellinen toiminta ei syystä tai toisesta ole mahdollista.
Perustulo on hyvä ratkaisu, sillä perusturvan tulee olla kannustavaa. Nykyiseen perus- ja vähimmäisturvajärjestelmään verrattuna perustulo lisäisi työnteon taloudellisia kannusteita, mutta sen suuri lupaus liittyy byrokratialoukkujen purkamiseen. Perustulo helpottaa myös yritystoiminnan käynnistämistä ja taloudellisesti heikkoina aikoina perustulo voi kompensoida yrittäjätulon laskua. On siis todennäköistä, että perustulon myötä aikaisempaa useampi uskaltautuu kokeilemaan lyhyitäkin työkeikkoja tai omaa yritysideaa.
Perustulo ei kuitenkaan olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ansiosidonnainen työttömyysturva säilyisi edelleen työttömien lisäturvana ja myös perustulon oloissa olisi tarvetta täydentävälle harkinnanvaraiselle toimeentulotuelle. Myöskään asumistukijärjestelmää perustulolla tuskin on mahdollista korvata. Vaikka perustulo voisi joustavoittaa ja yksinkertaistaa sosiaaliturvaa ja vähentää byrokratiaa, kaiken sosiaaliturvan korvaajaksi siitä tuskin on.
Mistä rahat?
Perustulo siis maksettaisiin kaikille, myös työssäkäyville. Kuitenkin se käytännössä verotettaisiin pois keski- ja hyvätuloisilta. Perustulon käyttöönotto edellyttäisi merkittäviä muutoksia verotukseen, sosiaaliturvamaksuihin, sosiaalietuuksiin ja rahastoihin. Lisäksi muutoksilla on merkittäviä käyttäytymisvaikutuksia, joita emme pysty edes ennakoimaan. Näin laajassa uudistuksessa talousvaikutusten täsmällinen laskeminen on hankalaa, ellei mahdotonta.
Vasemmistoliiton mallissa perustulo rahoitettaisiin pääosin verottamalla sen ylittäviä ansio- ja pääomatuloja progressiivisella tuloverolla, joka ei kasvattaisi mainittavasti kenenkään nettoveroastetta suhteessa nykyisen ansiotuloverotuksen tasoon. Käytännössä ansiotulojen verotus pysyisi muissa tuloryhmissä suurin piirtein ennallaan, mutta laskisi pienimmissä tuloissa. Siis vaikka nimellinen veroaste perustulon myötä nousisi, kenenkään pieni- tai keskituloisen ansiotulonsaajan käytettävissä olevat tulot eivät laskisi. Niiltä osin kuin pääoma- ja ansiotulot yhdistävä tulovero ei riittäisi kattamaan kuluja, sitä täydennettäisiin hiiliverolla.
Perustulo on siis mahdollista rahoittaa, mutta se edellyttää muutoksia verojärjestelmään. Nimellisesti valtion menot ja veroaste kasvaisivat, mutta käytännössä pieni- ja keskituloisten käytettävissä olevat tulot eivät laskisi. Vasemmiston perustulomalliin yhdistetty veromalli on tuloeroja tasoittava ja siinä erityisesti suurten pääomatulojen verotus kiristyisi.
Kohti perustuloa
Tällä hallituskaudella on tehty ristiriitaista sosiaaliturvapolitiikkaa: toisaalta käynnistettiin perustulokokeilu, mutta toisaalta sosiaaliturvan vastikkeellisuutta lisättiin aktiivimallin leikkurilla. Perustulokokeilu oli hyvä idea, mutta valitettavasti kokeilu oli liian suppea ja kokeilumalli epärealistinen. Perustulokokeilun uskottavuutta on syönyt muun sosiaalipolitiikan räikeä ristiriita perustulokokeilun kanssa.
Perustuloon siirtyminen olisi iso yhteiskunnallinen muutos, joten sitä kohti pitää mennä askeleittain. Ensimmäinen askel voisi olla perustulokokeilun laajentaminen ja parantaminen. Kokeiltavan perustulon tulisi olla siinä mielessä realistinen, että siinä olisi mukana verotusmuutokset ja sen piirissä olisi muitakin kuin työttömiä.
Toisena askeleena kohti perustuloa työmarkkinatuki, peruspäiväraha, vanhuuseläkeikää edeltävä kansaneläke, perustason sairaus- sekä vanhempainpäivärahat, kotihoidontuki, opintoraha ja yrittäjien starttiraha voitaisiin yhdistää yhdeksi perusturvaetuudeksi. Uudistuksen myötä perusturvaa maksettaisiin kaikille, jotka täyttävät jonkin edellä luetellun syyperusteisen etuuden kriteerit.
Kolmentena askeleena toimeentulotuen tarvetta on pyrittävä vähentämään perusturvan tasoa korottamalla. Tulevalla vaalikaudella Vasemmistoliitto tavoittelee perusturvan tason korottamista 800 euroon kuukaudessa.
Neljäntenä askeleena työvoimapoliittiset karenssit ja muut rangaistuselementit on lakkautettava. Mikäli henkilö ei täytä työttömyysturvan edellytyksiä, voidaan maksatus kuitenkin keskeyttää, kunnes ehdot jälleen täyttyvät.
Viidentenä askeleena kaikki opiskelu ja kansalaistoiminta on vapautettava työttömyysturvakontrollista. Työttömyysturvan ehtona on, että henkilö pysyy työmarkkinoiden käytettävissä – mikäli työtä ei löydy, on hänen vain järkevää käyttää aikansa itsensä ja lähiyhteisöjen kehittämiseen.
Kohti vapautta
Sosiaaliturvan uudistamisessa ydinkysymys on, uskommeko yhteiskuntaan, joka rakentuu vapaiden yksilöiden sisäiselle motivaatiolle – vaiko yhteiskuntaan, joka tarkkailee ja rankaisee kansalaisiaan kuvitellun laiskuuden kitkemiseksi.
Suomalaista sosiaalipolitiikkaa on hallinnut 1990-luvulta asti moralistinen tarkkailun ja sanktioinnin eetos. Valittu kontrollin politiikka on työntänyt kymmeniä tuhansia ihmisiä pelkän toimeentulotuen varaan, vaikka hyvin tiedetään, että sieltä työllistyminen on kaikkein vaikeinta. Nykyinen sosiaaliturva on siis tiukkojen sääntöjen ja sanktioiden avulla luonut byrokratialoukkuja, järjestelmän joka ei aina kannusta.
Perustulo luottaa ihmiseen, siihen että terve ihminen on aktiivinen ja pyrkii edistämään omaa ja yhteisön hyvinvointia. Perustulo kannustaa aina aktiivisuuteen, ilman sanktioita ja kontrollia. Nykyisenkin sosiaaliturvajärjestelmän oloissa esiintyy jonkin verran vapaamatkustajuutta, ja näin olisi myös perustulon oloissa. Ihminen on pohjimmiltaan aktiivinen ja perustulon taso ei kuitenkaan olisi niin antelias, että olisi syytä pelätä laajamittaista työstäkieltäytymisen ilmiötä. Päinvastoin, vapautta, turvallisuutta ja kannustavuutta lisäävä perustulo voisi lisätä edellytyksiä aktiivisuuteen, itsensä kehittämiseen, yrittämiseen ja työssäkäyntiin.
Perustulossa on kyse vapaudesta. Me haluamme valita vapauden.
