Työ on merkittävä asia sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta. Hyvä työllisyysaste on olennaista julkisen talouden ja yhteiskunnan kehitysmahdollisuuksien kannalta. Yksilöille työ on merkittävä toimeentulon lähde, mutta usein myös sosiaalisen hyvinvoinnin ja identiteetin peruspilari. Työttömyys voi olla riskitekijä monenlaisille sosiaalisille ongelmille.
Rinteen hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta ei mahdoton; Ruotsin työllisyysaste on noin 77 prosenttia, Norjan ja Tanskan 75 prosenttia. Naapurimaiden työvoimapolitiikka on Suomea aktiivisempaa ja työttömiä palvellaan paremmin.
Tietenkin maailmantalouden suhdanteet vaikuttavat Suomen työllisyyteen. Jotain voidaan silti tehdä.
Aktiivimalli ja muut työttömien kepittämiseen keskittyvät ratkaisut eivät ole oikea tie. On panostettava kannustimiin ja työllistymisen esteiden poistoon.
Tällä hetkellä Suomessa on sekä työttömiä että työvoimapulaa. Työnantajien ja työttömien tarpeet, osaaminen ja alueellinen jakautuminen eivät kohtaa.
Puhutaan siis ns. kohtaanto-ongelmasta, johon ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.
Kaikkien nuorten on saatava peruskoulun jälkeinen tutkinto, johon pyritään pidentämällä oppivelvollisuusikää. Myös elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia on lisättävä.
Työvoimapalvelumme tarvitsevat tuuletusta ja resursseja. Erityishuomiota on kiinnitettävä heikosti työllistyviin ryhmiin, kuten maahanmuuttajanaisiin, matalasti koulutettuihin ja osatyökykyisiin.
Monen pitkäaikaistyöttömän työllistymisen esteenä on alentunut työkyky. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä ammatillisen kuntoutuksen saatavuus kaikille eri syistä vajaakuntoisille tulee turvata. Moni osatyökykyinen voisi mielellään tehdä osa-aikatyötä.
Yksilöllisiä työaikajärjestelyjä tulee kehittää ja työnantajille luoda kannustimia osatyökykyisten palkkaamiseen. Sosiaaliturvaa tulee kehittää työllistymistä kannustavaan suuntaan.
Lisäksi tarvitaan aktiivista elinkeinopolitiikkaa ja yrittäjyyden tukemista. Suomella on hyvät mahdollisuudet tarttua trendeihin ja luoda työpaikkoja muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnan, digitalisaation ja luovan talouden aloilla. Myös yrittäjien sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiä tulee kehittää.
Työllisyysaste on yhteiskunnan kannalta olennainen mittari, mutta sitä itseäänkin voisi päivittää. Nykyisellään se mittaa 15–64-vuotiaiden työllisyyttä, vaikka 15-vuotiaat vielä opiskelevat ja yli 64-vuotiaita kannustetaan jatkamaan työelämässä.
Se myös laskee työllisiksi nekin, joilla on työtä vain tunti viikossa. Tarkoituksenmukaisempaa olisi mitata 20–70-vuotiaiden toimeentulon takaavaa työntekoa.
