Suomi ei pärjää kansainvälisessä taloudessa palkkoja polkemalla tai kiky-kyykytyksellä, vaan osaamisella, laadulla ja tuottavuudella. Silti kuluneella vaalikaudella Sipilän hallitus leikkasi koulutuksesta ja tutkimuksesta ja runnoi läpi työpäivää pidentävän ja lomarahoja leikkaavan kiky-sopimuksen.
Kikytys ei kuitenkaan vielä kaikille riitä. Keskuskauppakamarin ja joidenkin oikeistopoliitikkojen tähtäimessä on seuraavaksi työehtosopimusten yleissitovuuden murtaminen, eli suomeksi sanottuna tavoitteena on palkkojen alennus. Yleissitovat työehtosopimukset neuvotellaan alan ammattiliittojen ja työnantajien edustajien kanssa, ja ne sitovat kaikkia alan työnantajia.
Jokaisen työssäkäyvän on hyvä tiedostaa, kuinka tärkeitä yleissitovat työehtosopimukset ovat. Se takaa kaikille esimerkiksi alan mukaisen vähimmäispalkan, lisät ja lomat. Ilman työehtosopimusten luomaa perälautaa työntekijä olisi hyvin yksin ja heikko neuvotellessaan työnantajan kanssa.
Työnantajalle yleissitovat työehtosopimukset tuovat selkeyttä: jokaisesta asiasta ei tarvitse erikseen sopia työntekijöiden kanssa. Kilpailevien yritysten kanssa kilpaillaan laadulla ja tuottavuudella, eikä työvoimakustannuksia polkemalla.
Pari viikkoa sitten myös kolme keskeistä talousasiantuntijaa epäilivät työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumisen väitettyjä työllisyysvaikutuksia.
Yleissitovuuden murtamisen sijaan tarvitaan uudistuksia, jotka parantavat työelämän laatua. Sellainen uudistus olisi kanneoikeuden antaminen ammattiliitoille. Yksilöt harvoin uskaltavat tai jaksavat haastaa työehtoja rikkovia työnantajia oikeuteen. Liittojen kanneoikeuden myötä työehtosopimuksia rikkovia ja esimerkiksi ulkomaista työvoimaa hyväksikäyttäviä yrityksiä vastaan voitaisiin nostaa kanne.
Paikallista sopimista on syytä ja voidaan lisätä ilman, että työehtosopimusten muodostama perälauta murretaan.
Jos työehtosopimusten yleissitovuus murretaan, saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa Suomessa entistä useampi on työssäkäyvä köyhä. Sitä me emme Suomeen varmastikaan halua.
