Otsikon kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Viime päivinä kohuttu suomalaisten syntyvyyden lasku voi olla ongelma, mutta se ei välttämättä ole ongelma.
Lapsiluvun lasku on ongelma, jos ihmiset haluaisivat saada enemmän lapsia. Eli jos toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on ero. Jos lasten määrän vähentyminen taas heijastaa ihmisten muuttuneita toiveita, ei ongelmaa ole. Lastenhankinta on henkilökohtainen päätös ja lapsettomuus tai vain yhden lapsen hankkiminen on ihminen oma valinta, johon yhteiskunnalla ei ole nokan koputtamista.
Suomen talouden ja työmarkkinoiden näkökulmasta syntyvyyden lasku muodostaa ongelman, jos työikäisen väestön määrä tulevaisuudessa vähenee merkittävästi. Se aiheuttaa paineita eläkejärjestelmälle ja julkisten palveluiden rahoitukselle, sekä ongelmia osaavan työvoiman riittävyydelle. Kansantalouden kannalta syntyvyyden lasku siis on ongelma, jos se johtaa väestön määrän dramaattiseen laskuun ja väestön jyrkkään ikääntymiseen.
Iso kuva
Maailman mittakaavassa ongelmana ei ole liian matala syntyvyys, vaan liian korkea syntyvyys. Maailmassa on edelleen yli 200 miljoonaa naista, jotka eivät saa käyttää haluamaansa ehkäisyä ja siten päättää omasta kehostaan ja lasten hankkimisesta. Naiset siis synnyttävät enemmän lapsia kuin haluaisivat, perheen lapsiluku on toivottua suurempi. Osittain tämän seurauksena maailmassa on vuosittain arviolta noin 90 miljoonaa ei-toivottua raskautta.
Puutteet ehkäisyn ja perhesuunnittelupalveluiden saatavuudessa ja osittain siitä seuraava nopea väestönkasvu hankaloittaa köyhyyden kierteen katkaisua, epävakauttaa yhteiskuntia, heikentää naisten asemaa ja aiheuttaa painetta ympäristölle ja ruuantuotannolle. Maailman nykyisen väkiluvun ennustetaan nousevan 7,6 miljardista 9,8 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Takaamalla kaikille pääsyn tietoon, perhesuunnittelupalveluihin ja turvaamalla naisten oikeus omaan kehoonsa, voitaisiin parantaa ihmisoikeuksien toteutumista, kestävän kehityksen edellytyksiä ja tasapainottaa globaalia väestönkasvua.
Matala syntyvyys ja tuleva väestökato ovat siis korkeintaan paikallisia ongelmia. Lapsia ja ihmisiä maailmassa kyllä riittää, vaikkakin ikääntyminen on maailmanlaajuinen trendi. Lisäämällä maahanmuuttoa voitaisiin tasapainottaa väestökehitystä ja kääntää Suomen väestömäärän laskeva trendi nousuun.
Helpottamalla maahanmuuttoa, panostamalla muuttajien koulutukseen ja kotoutumiseen ja lopettamalla maahanmuuttajataustaisten työhönottosyrjinnän voidaan välttää syntyvyyden laskun yhteiskunnalle aiheuttamia ongelmia. Tällä hetkellä tilanne syntyvyyden laskun kanssa kärvistelevässä Suomessa on ristiriitainen: maasta käännytetään pois lapsia ja työhaluisia työikäisiä, ja työperäisestä maahanmuutosta on tehty hankalaa. Syntyvyyden laskun aiheuttamia ongelmia voidaan siis vähentää lisäämällä maahanmuuttoa.
Romahduksen syyt
On osittain epävarmaa, heijastaako laskenut lapsiluku ihmisten toiveita, vai onko syntyvyyden laskun taustalla muita tekijöitä. Epäilen, että syntyvyyden lasku ei johdu ainakaan täysin ihmisten muuttuneista perhetoiveista, vaan että suomalaiset haluaisivat saada enemmän lapsia kuin saavat. Jos näin on, niin se on ongelma. Asiasta tarvittaisiin pikaisesti tutkittua tietoa.
Epäilen, että yksi syy vastentahtoiseen lasten hankinnan lykkäämiseen on työelämässä. Työelämä on epävarmaa, ja erityisesti hedelmällisessä iässä olevien kolmekymppisten naisten on vaikea saada pysyvää työtä. Elämän ja oman talouden epävarmuus siis lykkää perheenperustamista. Toisaalta työelämä koetaan entistä stressaavammaksi ja kuormittavammaksi, jolloin epäillään työn ja perheen yhteensovittamisen aiheuttavan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Työelämän epävarmuuden vähentämiseksi tulee pitää huolta työehdoista ja mahdollistaa työntekijälähtöisiä joustoja. Esimerkiksi pikkulapsiperheiden vanhemmilla tulisi olla nykyistä helpompaa tehdä vapaaehtoista osa-aikatyötä. Myös sosiaaliturvan tulee olla sillä tasolla, että mahdollisen työttömyyden sattuessa ei tarvitse pelätä perheen toimeentulon puolesta.
Perhevapaauudistuksella voitaisiin taas kannustaa myös isiä osallistumaan enemmän lasten hoitoon, ja sitä kautta jakamaan lasten kasvatusvastuuta. Suomalaiset opiskelevat pitkään, jonka jälkeen aseman vakiinnuttaminen työmarkkinoilla vie oman aikansa, eikä epävarmaan työtilanteeseen välttämättä haluta tehdä lapsia. Tämä voi johtaa lastenteon lykkäämiseen, lapsen hankinnasta luopumiseen tai vain yhteen lapseen. Olisikin hyvä, jos entistä useampi lapsista haaveileva perustaisi perheen jo opiskeluaikana. Tätä tulee opintososiaalisilla etuuksilla ja opintojen joustoilla kannustaa eikä lannistaa.
Kulttuurimme on oltava nykyistä lapsimyönteisempi. On annettava viesti siitä, että työntekijän lapsen saaminen on iloinen asia, että opiskelun aikainen lapsenteko on mahdollista ja että lapset ovat tervetulleita tähän yhteiskuntaan ja lapsen saaminen ei ole este aktiiviselle elämälle ja hyvälle työuralle.
Lapseton vapaaehtoisesti vai pakolla?
Moni valitsee lapsettomuuden vapaaehtoisesti. Se on valintana aivan yhtä hyvä kuin lasten hankinta, eikä mitään syytä vapaaehtoisen lapsettomuuden moralisoinnille ole. Lapsettomuus saatetaan valita, jos ei koeta olevansa vanhempi-tyyppiä tai jos elämässä halutaan panostaa muihin asioihin kuin perheeseen.
Vakava viesti on kuitenkin se, että jotkut valitsevat lapsettomuuden turvattomuuden ja epävarmuuden vuoksi. Monilla on vakava huoli siitä, voiko lapsia tehdä ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden uhkaamaan maailmaan. Politiikalla on pidettävä huolta siitä, että näihin epävarmuuksiin haetaan ratkaisuja, että maailma on hyvä paikka myös lapsillemme. Politiikan on annettava toivon viesti.
Toisaalta on niitä, kenen lapsettomuus on vastentahtoista. Lapsettomuuden hoitoa tuleekin olla helposti saatavilla ja hedelmällisyystietoutta on ehkä syytä lisätä. Joskus vastentahtoinen lapsettomuus voi johtua myös sopivan puolison puutteesta tai parisuhteen ongelmista. Uudet tutkimukset osoittavat, että vähän koulutetut jäävät yhä useammin lapsettomaksi. Koulutuksen puute ei siis Suomessa altista ainoastaan työttömyydelle ja köyhyydelle, se altistaa myös yksinäisyydelle ja lapsettomuudelle. Näyttää siltä, että eriarvoistumiskehitys näkyy myös perheasioissa. Voiko olla siis niin, että eriarvoistumiskehityksen kääntäminen laskuun voisi saada syntyvyyden nousuun?
