Tilannekuva Suomessa syksyllä 2024 on se, että maassamme on paljastunut laajamittaista luonnonmarja-alaan kytkeytyvää riistoa ja ihmiskauppaa. Kovin moni ei välttämättä ole tilannekuvasta yllättynyt, sillä liian kauan alan epäkohdilta on vähintään puolitietoisesti ummistettu silmät. Iloinen voi olla ainoastaan siitä, että kuona vihdoin nousee pintaan.
Mikä on mustikan hinta? Onko hintana 20 tunnin työpäivät, epäinhimilliset majoitusolosuhteet ja syömäkelvoton ruoka? Onko hintana riippuvuus työnantajasta ja pahimmillaan jopa työnteosta velkaantuminen?
Jokainen voi syödessään mustikoita aamupuuronsa kanssa miettiä, että suostuisiko itse tekemään työtä niissä olosuhteissa ja niillä ehdoilla, joissa thai-poimijoita on pidetty? Onko reilua, että ylipitkien työpäivien hintana on velkaantuminen? Ovatko halvemmat marjat ihmiskaupan ja riiston arvoisia?
Miksi ihmiskauppa sai jatkua niin pitkään, vaikka epäkohtia kyllä nousi aiemminkin julkisuuteen?
Itse mietin näitä kysymyksiä kykkiessäni marjametsässä tänä vuonna. Tulin pohdinnassani siihen lopputulokseen, että vastaavan riiston ei olisi annettu jatkua näin kauaa, jos kyse olisi suomalaisista työntekijöistä.
Asioihin puuttumista hidasti poimijoiden näennäisesti epäselvä asema ”yrittäjinä” ja näin ollen monien lakisääteisten työntekijöille kuuluvien oikeuksien puuttuminen.
Olimme yhteiskuntana valmiita ummistamaan silmämme metsän tapahtumilta, kunhan vain saisimme pakastemarjamme vaivattomasti ja kohtuuhinnalla kaupasta.
Eräs viisas mies sanoi 2 000 vuotta sitten: Minkä teet vähäisimmille, teet myös minulle. Onko niin, että emme nähneet marjametsässä ahertavia ulkomaalaisia poimijoita lähimmäisinämme?
Ihmiskauppaa ja riistoa esiintyy valitettavasti muillakin sektoreilla. Marja-alan tilanteen on viimeistään herätettävä meidät puuttumaan riistoon. Tarvitaan alipalkkauksen kriminalisointia, isompia sanktioita väärinkäytöksistä ja mahdollisuus joukkokanteen nostamiseen.
Moni saattaa kohauttaa olkiaan ja ajatella, että miksipä ulkomaalaisen työvoiman riisto minua kiinnostaisi, mitäpä läksivät. Jos ajattelet näin, niin muista, että työehtojen ja palkkojen polkumyynti tuppaa leviämään.
Miksi maksaa lakien ja työehtosopimuksien mukaan, jos halvemmallakin saa? Miksi palkata ylipäätään työntekijöitä, jos työntekijöitä ”yrittäjiksi” naamioimalla voi säästää pitkän pennin? Heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden puolustaminen on lopulta myös sinun etusi.
Huolestuttavaa on, että samaan aikaan kun Suomessa paljastuu työvoiman räikeää riistoa, on Orpon hallitus heikentämässä työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa lukuisin lakimuutoksin.
Lakimuutokset voivat vaikuttaa kaukaisilta ja niiden yhteyttä omaan työelämään ja toimeentuloon voi olla vaikea hahmottaa. Kyse ei ole kuitenkaan teoriasta, vaan työehtojen ja yhteisen sopimisen rakenteiden heikentäminen tulee näkymään vielä monien työarjessa ja toimeentulossa.
John Donnen runoin sanoin: kenelle kellot soivat; ne soivat sinulle.