Elämme outoja aikoja. Koronaviruspandemia on johtanut poikkeusoloihin ja valmiuslain käyttöönottoon. Kyseessä on kansanterveydellinen uhka, johon vastaaminen on vaatinut hallitukselta kovia päätöksiä ja meiltä kaikilta poikkeuksellisia toimia hengen ja terveyden suojelemiseksi. Myös taloudessa ja työelämässä vallitsevat poikkeusajat ja terveydenhuollon ammattilaiset painavat pitkää päivää.
Poikkeusolot päättyvät jossain vaiheessa, mutta maailma tuskin palaa täysin entiselleen. Koronakriisi johtanee jonkinlaisiin pysyviin muutoksiin taloudessa, arvoissa ja elintavoissa. Parhaassa tapauksessa mieliimme kirkastuu, mikä elämässä on tärkeintä ja saamme arvokkaita yhteiskunnallisia ja poliittisia opetuksia.
Toivon, että huoltovarmuuden merkitys muistetaan entistä paremmin. Kriisejä on edessä myös jatkossa, joten normaaliaikoina on panostettava kriisivalmiuden parantamiseen. Olennaista on esimerkiksi säilyttää tasokas julkinen terveydenhuolto, pitää huolta kotimaisesta elintarviketuotannosta ja ylläpitää riittäviä valmiusvarastoja. Toivon julkisen terveydenhuollon yksityistämisen ja alasajon loppuvan ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten arvostuksen kasvavan. Myös rokottamisen ja lääketieteellisen tutkimuksen merkitys kirkastuu entistä selvemmin.
Koronakriisi pakottaa myös katsomaan julkista taloutta uudessa valossa. Valtiontalous ottaa nyt iskua vastaan ja samalla valtio velkaantuu, kun yrityksiä, kuntia ja ihmisiä tuetaan. On tärkeää, että hallitus näinä kriisiaikoina puolustaa työpaikkoja ja pitää huolta ihmisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Akuutin kriisin jälkeen tarvitaan valtion rahoittamaa elvytystä, jotta talous saadaan taas käyntiin.
Kriisin jälkeen ei tule lähteä leikkauspolitiikan tielle. Meillä ei ole varaa toistaa 90-luvun alun laman virheitä. Lyhytnäköinen leikkaaminen koulutuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä sosiaaliturvasta johtaa pahimmillaan inhimillisesti ja taloudellisesti pitkiin ja kalliisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vahvaa julkista sektoria tarvitaan normaaliolojen lisäksi myös tulevissa kriiseissä. Valtiontalouden tasapainottamiseksi tulee harkita verotuksen porsaanreikien tukkimista ja hyvätuloisten veronkorotuksia. Kansainvälisesti keskusteluun nousee talouskurisääntöjen uudistaminen, julkisten keskuspankkien toiminta ja valtion velan mahdolliset mitätöimiset.
Toisten mielestä koronakriisin takia ilmastonmuutoksen torjuminen pitäisi unohtaa. Olen jyrkästi eri mieltä. Meidän tulee ryhtyä entistä päättäväisempiin ilmastotoimiin. Jos ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien torjumista ei oteta vakavasti, erilaiset kriisit tulevat lisääntymään. Nopeasti etenevä ilmastonmuutos johtaa ympäristöongelmien lisäksi yhteiskunnallisiin ongelmiin. Koronan jälkeinen talouselvytys ja työllistämishankkeet voitaisiin yhdistää ilmastotavoitteisiin ja luoda ekologisen jälleenrakennuksen hankkeita yhteiskunnan ja talouden muuttamiseksi entistä ympäristöystävällisemmäksi.
Sosiaalisten suhteiden vähentäminen pakon edessä on muistuttanut meitä niiden merkityksestä. Valitettavasti vastentahtoinen sosiaalinen eristyneisyys on liian monille arkipäivää ja yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Toivon, että vaikka korona nyt työntää meitä fyysisesti kauemmas toisistaan, se lähentäisi meitä pysyvästi henkisesti.
Kriisi koettelee meidän kaikkien turnauskestävyyttä. Valitettavasti poikkeusajat ja poikkeustoimenpiteiden tarve ei ole vielä ohi. Paljon voimia kaikille näinä outoina aikoina!
Julkaistu Kalevamedian paikallislehdissä viikolla 17.
