YMPÄRISTÖ JA ENERGIANTUOTANTO

Ihmiskunta elää yli ympäristön kantokyvyn. Tällä kulutustahdilla maapallo ei kestä tuleville sukupolville. Kaikki inhimillinen toiminta ja talous lähtee luonnosta ja sen resursseista, joten tuhoamalla maapallon ihmiskunta tuhoaa myös itsensä.

Ihminen aiheuttaa tällä hetkellä maapallolle suuria ongelmia ylikansoituksella, ylikulutuksella ja välipitämättömyydellä. Suurimpia ihmisen aiheuttamia ympäristöongelmia ovat luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen, merten ja maaperän saastuminen, kalakantojen heikkeneminen, elinympäristöjen pirstoutuminen ja tuhoutuminen, eläin- ja kasvilajien sukupuutto ja ilmastonmuutos.

Ongelmien voittaminen on mahdollista, mutta se vaatii melko radikaaleja toimintamuutoksia. Kertakäyttökulttuurin, tuhlaamisen ja turhan kulutuksen on loputtava. Kierrätystä ja materiaalitehokkuutta on parannettava. Energian kulutusta on vähennettävä ja on siirryttävä puhtaisiin energiantuotantotapohin. Ympäristöteknologiaa on kehitettävä kaikilla aloilla. Yksityisautoilua ja lentämistä on vähennettävä. Joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä on suosittava.

”KERTAKÄYTTÖKULTTUURIN, TUHLAAMISEN JA TURHAN KULUTUKSEN ON LOPUTTAVA.”

– Hanna

Suomessa pitää jatkaa päämäärätietoista ympäristön ja merten suojelutyötä. Suomen on ajettava ja toteuttava kalakantojen kestävyyden mukaista kalastuspolitiikkaa niin kotimaassa kuin EU:ssa. Maataloutta pitää olla Suomessa jatkossakin, ja sitä pitää kehittää entistä ympäristö- ja eläinystävällisemmäksi.

Energiansaannin turvaaminen on yksi yhteiskunnan peruskysymyksistä. Kestävä energiapolitiikka rakentuu kotimaisen, hajautetun ja uusiutuvan energiantuotannon ja energian käytön tehostamisen varaan. Energiankulutus ei voi kasvaa samaa vauhtia kuin se on tähän saakka kasvanut. Suomi ei ole energiaomavarainen, joten kotimaisen tuotannon osuutta kulutuksesta on kyettävä kasvattamaan.

Tulevaisuuden energiantuontannon on oltava voimakkaasti hajautettua. Kylät, kerrostalot, maatilat ja pienet tuotantolaitokset tuottavat itse tarvitsemaansa lämpöä ja energiaa biomassoilla, maalämmöllä, aurinkoenergialla ja pientuulivoimalla. Pienten tuottajien pitää voida myydä tuottamaansa sähköä kannattavasti verkkoon. Kaupunkien ja teollisuuden energiantuotanto täytyy varmistaa suurimittakaavaisemmilla voimalaitoksilla: vesivoimaloilla, tuulivoimapuistoilla sekä yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotantolaitoksilla, joiden polttoaineena ovat kotimaiset biomassat ja jätteet.

”KESTÄVÄ ENERGIAPOLITIIKKA RAKENTUU KOTIMAISEN,
HAJAUTETUN JA UUSIUTUVAN ENERGIATUOTANNON JA ENERGIAN
KÄYTÖN TEHOSTAMISEN VARAAN.”

– Hanna

Ydinvoima on siirtymäajan energiantuotantomuoto, eikä uusia ydinvoimaloita ole syytä enää rakentaa. Ydinvoiman ongelmana on polttoaineen louhinnan aiheuttamat ympäristöongelmat, ydinjätteen loppusijoituksen epävarmuus ja erilaiset turvallisuusuhat. Ydinvoima ei myöskään juuri työllistä Suomessa, joten kotimaisiin, työllistäviin uusiutuviin energioihin panostaminen on siinäkin mielessä Suomelle kokonaistaloudellisesti edullisinta. Uudet ydinvoimalat eivät myöskään ole olleet taloudellisesti kovinkaan kannattavia rakennusaikaisten ongelmien ja tiukkojen turvallisuusnormien vuoksi.

Tulevaisuus tuo ihmiskunnalle todennäköisesti muitakin vaihtoehtoja energiantuotantoon ja -säästöön. Potentiaalia on esimerkiksi vetyteknologiassa, akkuteknologian kehittymisessä, älykkäissä sähköverkoissa ja uusissa aurinkoenergiateknologioissa.

Valtion energiapolitiikan on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Tuet on suunnattava uusiutuvaan energiantuotantoon, ja tukipolitiikan on oltava johdonmukaista, jotta toimijat uskaltavat tehdä uusia energiainvestointeja. Lakeja on muutettava ja byrokratiaa kevennettävä siten, että energian pientuotanto olisi nykyistä helpompaa ja taloudellisesti kannustavampaa.