VEROTUS JA VERONKIERTO

Suomessa pitää vahvistaa progressiivisen verotuksen periaatetta. On aivan oikein, että veroaste määräytyy maksukyvyn mukaan. Suomen veroaste on kansainvälisesti vertaillen pienille palkkatuloille matala mutta suurille ansiotuloille suhteellisen korkea. Näin pitääkin olla, sillä isot tuloerot heikentävät tutkitusti ihmisten hyvinvointia, lisäävät turvattomuutta ja aiheuttavat taloudellista tehottomuutta.

Suomen tuloerot ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä. Tässä suurimpana syynä on pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen eriyttäminen. Pääomatuloja verotetaan keveämmin kuin ansiotuloja, mikä aiheuttaa sen, että ansiotuloja muokataan eri tavoin pääomatuloiksi ja pääomatulojen ansiosta hyvin rikkaiden veroaste voi olla matalampi kuin keskituloisten. Lailliselle verokikkailulle ja rikkaiden veroalelle on laitettava piste ja ryhdyttävä verottamaan kaikkia tuloja saman progressiivisen veroasteikon mukaisesti.

”LAILLISELLE VEROKIKKAILULLE JA RIKKAIDEN VEROALELLE
ON LAITETTAVA PISTE.”

– Hanna

Pieni- ja keskituloisten verorasitetta ei pitäisi juuri kasvattaa, mutta rikkaiden verotusta voidaan kiristää nimenomaan nostamalla isojen pääomatulojen verotusta. Arvonlisäveroa ei pidä korottaa, sillä arvonlisäveronkorotus kohdistuu kaikkein raskaimmin pienituloisiin ja pieniin yrityksiin. Erityisesti palvelualan yritykset kärsivät arvonlisäveron korotuksista. Verovähennyksiä pitää tarkastella kriittisesti, kun mietitään verotuloja ja julkisten palveluiden rahoituspohjan turvaamista. Esimerkiksi omistusasumisen korkotukia voidaan vähentää, sillä vähennys ei kohdistu vähävaraisimpiin. Jos säästötarvetta on, myös kotitalousvähennyksiä ja joitain muita verovähennyksiä on harkittava uudelleen.

Nykyisenkaltainen perintöverotus on säilytettävä. On tärkeää pyrkiä estämään omaisuuksien kasautumista ja suurien varallisuuserojen syntyä, sillä varallisuuden epätasa-arvoinen jakautuminen on yksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden suurimpia taustatekijöitä. Maailman 87 rikkainta omistaa enemmän kuin puoli miljardia köyhintä. Perintöverotusjärjestelyt on tehtävä sellaisiksi, ettei aiheuteta ongelmia erityisesti yritysten ja maatalouden sukupolvenvaihdoksissa.

”ON TÄRKEÄÄ PYRKIÄ ESTÄMÄÄN OMAISUUKSIEN KASAUTUMISTA
JA SUURIEN VARALLISUUSEROJEN SYNTYÄ.”

– Hanna

Verotuksen kenties suurin ongelma on kuitenkin veronkierto. Suomi menettää arviolta satoja miljoonia verotuloja vuosittain veronkierron vuoksi – todellinen summa voi olla jopa suurempi. Monet rikkaat eivät maksa juuri lainkaan veroja, sillä veronmaksua voidaan vältellä erilaisilla veroparatiisi- ja omaisuusjärjestelyillä. Verokikkailua harjoittavat myös monet yritykset, jotka minimoivat Suomeen maksettavat verot esimerkiksi siirtohinnoittelun keinoin. Veropohjan kestävyyden varmistamiseksi on olennaista tukkia veronkierron väylät ja varmistaa omistusten julkisuus yhdessä muiden EU-maiden kanssa.

Verotusta pitäisi tulevaisuudessa kehittää siten, että se tukee yhteiskunnan vihreää rakennemuutosta, sillä euro on usein paras konsultti. Ympäristöystävällisille tuotteille voitaisiin esimerkiksi määritellä alempi verokanta ja käyttää muunlaisia verokannusteita tai esimerkiksi päästöverosanktioita. Esimerkiksi uusiutuvien polttoaineiden ja joukkoliikenteen verotuksen on oltava kannustavaa.