SOSIAALITURVA JA PALVELUT

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on ollut yksi maailman parhaista innovaatioista. Maailma on kuitenkin muuttunut niin paljon, että sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa remonttia. Elämä ja työ ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi ja jaksoittaisiksi, eikä ihmisiä usein pystytä asettamaan selkeisiin kategorioihin heidän elämäntilanteensa mukaan.

Ihminen voi esimerkiksi olla yhtä aikaa opiskelija, työntekijä ja itsensätyöllistäjä. Ihminen voi olla myös osittain työkykyinen. Työtä on monilla vain lyhyissä pätkissä, joiden välissä on työttömyysjaksoja. Pienyrittäjä voi jossain kuussa saada hyvinkin ansaittua palkkansa, mutta toisessa kuussa jäädä nuolemaan näppejään. Valitettavasti sosiaaliturvajärjestelmämme ei tunnista näitä liukuvia, päällekkäisiä ja muuttuvia rooleja ja tilanteita.

Sosiaaliturvaa pitäisi kehittää perustulon suuntaan. Perustulo on kaikille kansalaisille kuukausittain maksettava perustoimeentulon varmistava summa, joka korvaisi alimmat sosiaalietuudet kuten opintotuen, kotihoidontuen ja työmarkkinatuen. Perustulo perittäisiin käytännössä keski- ja hyvätuloisilta pois verotuksen kautta. Perustulo toisi ihmisille taloudellista turvaa epävarmassa työelämässä ja kannustaisi ihmisiä ottamaan vastaan myös lyhytaikaisia työsuhteita.

”SOSIAALITURVAA PITÄISI KEHITTÄÄ PERUSTULON SUUNTAAN.”

– Hanna

Perustulo olisi turvana myös yrittäjille ja siten kannustaisi ihmisiä perustamaan yrityksiä. Perustulo helpottaisi eri elämäntilanteiden yhteensovittamista ja mahdollistaisi joustavasti osa-aikaisen työnteon tai opiskelun myös osatyökykyisille. Perustulo olisi iso yhteiskunnallinen muutos, jonka kaikkia vaikutuksia tai rahoituspohjaa on vaikea arvioida ennakkoon. Olisi järkevää edetä perustulon suuntaan paikkaamalla ja joustavoittamalla nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää ja tekemällä alueellisia perustulokokeiluja.

Yksi sosiaalisen turvaverkkomme isoimmista ongelmista on vanhemmuuden kustannusten ja vastuiden epätasainen jakautuminen. Naiset kantavat suurimman osan hoivavastuusta ja naisvaltaiset työnantajat maksavat suurimman osan vanhemmuuden kustannuksista, vaikka lasten luulisi kuuluvan myös isille ja lastenteon hyödyttävän pitkällä tähtäimellä myös miesvaltaisia työnantajia. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasaisemmin siirtämällä kustannukset kaikilta työnantajilta perittävän rahaston kautta maksettaviksi. Lisäksi vanhempainvapaa pitäisi jakaa 6+6+6-mallin mukaisesti. Mallissa molemmille vanhemmille on kiintiöity 6 kuukauden kotihoitojakso ja 6 kuukauden vapaavalintaisesti jaettava jakso. Yksinhuoltajataloudessa yksinhuoltaja voisi käyttää koko vapaan.

”VANHEMMUUDEN KUSTANNUKSET ON JAETTAVA TASAISEMMIN.”

– Hanna

Sosiaali- ja terveyspalvelut ja koulutuspalvelut on Suomessa hoidettu perinteisesti pääasiassa julkisella palvelutuotannolla. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtunut valtava yksityistämisen aalto, jossa hoivaa on siirretty julkisen palvelutuotannon piiristä yksityisen sektorin hoidettavaksi. Terveydenhuolto, hoiva ja koulutus sopii erittäin huonosti voitontavoittelun piiriin, sillä yritysten päätavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille eikä tarjota laadukkaita palveluja ja tuottaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Erityisen ongelmallista on kansainvälisten sijoitusyhtiöiden tulo palvelutuotantoon. On vaikea nähdä, miten yksityiset palvelut voivat tulla pitkällä aikavälillä julkista tuotantoa halvemmaksi, ainakin jos laadusta pidetään kiinni, sillä yritysten pitää tehdä toiminnallaan voittoa. Koulutus, hoiva ja sosiaali- ja terveyspalvelut pitää säilyttää pääosin julkisessa tuotannossa. Yksityinen tuotanto voi toimia hallittuna palveluiden täydentäjänä.

”JULKISIA PALVELUITA PITÄÄ KEHITTÄÄ TEHOKKAAMMIKSI,
ASIAKASLÄHTÖISEMMIKSI JA LAADUKKAAMMIKSI.”

– Hanna

Julkisia palveluita pitää kehittää tehokkaammiksi, asiakaslähtöisemmiksi ja laadukkaammiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta tarvitaan todella, sillä erityisesti perusterveydenhuollon palvelut ovat rapautumassa ja ihmisten terveyserot kasvavat kovaa vauhtia. Sote-palvelut on järkevää järjestää riittävän väestöpohjan kokoisilla alueilla, ja lähipalveluiden saatavuudesta ja järjestelmän demokraattisuudesta on huolehdittava. Jättimäisissä sote-alueissa vaikutusvalta ja päätöksenteko uhkaavat karata kauas kuntalaisesta, jos hallinto muodostetaan ilman suoraa kansanvaalia. Tosiasia kuitenkin on, että puolet kuntien tehtävistä ja rahoituksesta siirretään isoille sote-alueille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskasvun hillinnän kannalta sote-uudistuksen onnistuminen on olennaista. Olennaista on myös ihmisten ongelmien ennaltaehkäiseminen ja hoitaminen ajoissa matalan kynnyksen palveluilla. Esimerkiksi lasten ja nuorten ja heidän perheidensä ongelmien ennaltaehkäiseminen ja varhainen hoitaminen on monin kerroin halvempaa (sekä taloudellisesti että inhimillisesti) kuin vakavien ongelmien korjaaminen esimerkiksi huostaanotoilla ja sijoituksilla.