LIIKUNTA JA KULTTUURI

Suomalaiset istuvat liikaa ja liikkuvat liian vähän. Seurauksena on liikalihavuus ja kasvavat elintasosairaudet. Suomalaiset pitää saada liikkeelle.

Istumista pitää systemaattisesti vähentää ja liikkumista lisätä erilaisin kannustein erityisesti kouluissa ja työpaikoilla. Lapset pitää saada ylös pulpeteista myös oppitunneilla toiminnallisin oppimiskeinoin. Työpaikoilla pitää kannustaa liikkumiseen ja istumisen vähentämiseen panostamalla esimerkiksi säädettäviin työpisteisiin ja työmatkaliikunnan tukemiseen. Julkisen sektorin työpaikkojen pitää näyttää mallia istumisen vähentämisessä ja kevyen liikenteen tukemisessa työmatkojen osalta.

Yhdyskuntarakenne pitää suunnitella siten, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan lihasvoimin ja joukkoliikenteellä sen sijaan, että yhdyskuntia rakennetaan yksityisautoilua silmällä pitäen. Liikunnan valtiontuet pitää suunnata pääasiassa lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen ja erityisesti vähävaraisten lasten harrastemaksujen kohtuullistamiseen.

”YHDYSKUNTARAKENNE PITÄÄ SUUNNITELLA SITEN, ETTÄ IHMISIÄ
KANNUSTETAAN LIIKKUMAAN LIHASVOIMIN JA JOUKKOLIIKENTEELLÄ.”

– Hanna

Kulttuurin tukeminen on sivistysvaltion tärkeä tehtävä. Kulttuurin tukeminen on itseisarvo, mutta on huomioitava, että kulttuuri myös luo hyvinvointia, vähentää pahoinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä. Kulttuurilla on iso taloudellinen merkitys ja vielä isompi taloudellinen potentiaali. Esimerkiksi Helsingin bkt:sta noin 10% muodostuu luovasta taloudesta, ja luovassa taloudessa on paljon kasvupotentiaalia muuallakin Suomessa.

”KULTTUURI LUO HYVINVOINTIA, VÄHENTÄÄ PAHOINVOINTIA JA EHKÄISEE SYRJÄYTYMISTÄ.”

– Hanna

Julkisen sektorin tuki kulttuurille luo euromääräänsä paljon enemmän arvoa ja rahaa koko yhteiskunnalle. Kulttuurin tukemista on suunnattava entistä enemmän vapaan sektorin tukemiseen, ja julkisia kulttuurilaitoksia pitää avata enemmän muulle yhteiskunnalle ja yhteistyölle.