Suomessa on nyt ennätysmäärä maksuhäiriömerkintäisiä kansalaisia. Alkuvuodesta 2018 jo yli 376 000 suomalaisella oli mak­suhäiriömerkintä. Määrä vastaa noin kahdeksaa pro­senttia aikuisväestöstä. Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa ihmisten arkea monella tavalla. Esimerkiksi asunnon löytäminen ja monien sopi­musten solmiminen voi olla vaikeaa. Vaikka vuokra-asunnon onnistuisi löytämään, voi sopimuksen solmiminen tyssätä siihen, ettei maksuhäiriömerkintäinen aina saa kotivakuutusta ja ilman vakuutusta ei synny vuokrasopimusta.

Ulosottovelallisia oli vuoden 2017 aikana 560 000, eli yksi kymmenestä suomalaisesta oli ulosoton piirissä. Ulosoton ongelmana on usein velan pitkittyminen ja ket­juuntuminen, kun viivästyskorkojen ja mahdollisten mui­den maksujen vuoksi velkataakka ei häviä, vaan yksi ulos­otto synnyttää uusia ulosottoja. Monen velkavankeus on jatkunut pitkään, eikä 15 vuoden enimmäispituuden raja käytännössä aina toteudu. Ulosotossa on edelleen esimer­kiksi 1990-luvun lamavuosina sinne ajautuneita ihmisiä.

Velkaantuminen saattaa olla kestämättömällä tasolla, vaikka luottotiedot olisivatkin kunnossa. Yksityinen velkaantuminen on Suomessa kasvanut voi­makkaasti ja tasaisesti 1990-luvun lopulta alkaen. Vuoden 2017 lopussa kotitalouksien velkaantumisaste oli yli 128 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Mittava velkaantuminen on aina iso riski yksilön ja perheen tasolla. Korkojen nousu, asunnon tai muun velkarahalla hankitun omistuksen arvon lasku tai tulojen pieneneminen esimerkiksi työttömyyden vuoksi voi helposti johtaa taloudellisiin vaikeuksiin.

Ylivelkaantuminen ja luottotietojen menetys on ongelma yksilölle, mutta se on myös kansantaloudellinen ongelma. Esimerkiksi finanssikriisiä ennen kotitalouksien velkaantuminen kasvoi voimakkaasti, mikä voimisti suhdannetta ja paisutti omaisuusarvoja. Kuplan puhjettua velanhoito kävi joillekin mahdottomaksi, ja yleisesti kotitaloudet alkoivat supistaa kulutustaan. Tämä pahensi kriisiä. Ylivelkaantuminen voi aiheuttaa myös työntekoa vähentäviä kannustinloukkuja, ja luottotietojen menetys voi syventää syrjäytymiskierrettä.

Ylivelkaantumisen taustalla on monenlaisia tekijöitä, kuten tulottomuutta ja köyhyyttä, elämänhallinnan ongelmia, konkursseja, puutteita taloustaidoissa. Näihin on puututtava, mutta myös luotonannon sääntelyllä ja ylivelkaantuneiden tilanteeseen liittyvällä lainsäädännöllä on merkityksensä. Ylivelkaantumisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat karmeat, mutta joku silläkin käärii rahaa. Erilaisia pikavippejä ja kulutusluottoja tarjoavat yhtiöt käärivät voittoja, ja toisaalta velan perintää hoitavat yhtiöt hyötyvät ihmisten taloudellisesta ahdingosta. Joissakin tapauksissa luotonantaja ja perintäfirma kuuluvat samaan yritysryppääseen.

Velkaantumista voidaan osaltaan ehkäistä paran­tamalla perusturvaa ja palkkoja. Elämiseen riittämättömät tulot voivat pakottaa velkaantumaan. Esimerkiksi pika­luotoilla katetaan usein välttämättömiä kuluja. Tästä näkökulmasta velkaantumisen ehkäisy edellyttää samoja toimia kuin köyhyyden poistaminen eli muun muassa kohtuullisia palkkoja, perusturvan parantamista, sosiaaliturvan byrokratialoukkujen purkamista, julkisten palveluiden laadun ja saavutettavuuden parantamista, ter­veydenhuollon maksukattojen laskemista ja yhdistämistä, lääke- ja matkakorvausten parantamista sekä kohtuuhintaista asuntotarjontaa.

Maksuhäiriömerkintöjen ja ylivelkaantumisen ehkäisemisessä tarvitaan myös sääntelyä ja kohdistettuja toimenpiteitä. Pienluottomarkkinoiden sääntelyä ja valvontaa tulisi tehostaa. Kuluttajaluottojen korkokatto olisi perusteltua laajentaa koskemaan kaikkia luottoja niiden suuruudesta riippumatta, ja vakuudettomille kulutusluotoille määrätä kustannuskatto. Pikavippien mainostamisen rajoittamista ja kieltoa tulisi pohtia.

Asuntolainojen koon rajoittamiseksi tulisi harkita säädettäväksi 30 vuoden enimmäispituus ja asuntolainojen lainakatto, joka sidotaan hakijan tuloihin. Julkisen sektorin maksujen perintäkäytäntöjä tulisi kohtuullistaa ja perintäkuluja tulisi säädellä ja valvoa tarkemmin.

Maksuhäiriömerkintöjen vanhentumista pitäisi nopeuttaa niin, että maksuhäiriömerkinnät poistetaan luottotietorekisteristä aina kun velka on suoritettu tai velan peruste on poistunut.

Ulosottoon ajautuneiden tilannetta pitäisi helpottaa niin, että ulosoton jälkeen käteen jäävä summa aidosti palkitsee työnteosta, suojaosaa tulisi nostaa ja suojaosuuden ylittävän palkan porrastettuja ulosotto-osuuksia tulee arvioida uudelleen kannustavuuden ja tasaisen progression näkökulmasta. Lisäksi velka- ja talousneuvonnan resursseja tulisi vahvistaa ja sosiaalinen luototusta tarjota kaikkialla Suomessa. Myös talouskasvatusta tulisi vahvistaa kouluissa ja nuorisopalveluissa.

Ylivelkaantuneisuuden ja maksuhäiriömerkintöjen vähentämiseen ei ole olemassa helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja, sillä ylivelkaantuminen on kytköksissä laajoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja kulttuurisiin arvostuksiin. Ongelma on kuitenkin niin suuri, että lainsäätäjän tulisi laatia kattava suunnitelma maksuhäiriömerkintöjen ja ulosottomäärien laskemiseksi.

Kommentit

kommenttia