Olemme viime aikoina kuulleet huolestuttavia uutisia vanhustenhoidosta, kun laitospaikkoja on vähennetty ja kotihoitajilla on liian kiire. Huonokuntoiset ikääntyneet jäävät vaille tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa.

Yksinäisyys vaivaa monia yksinasuvia, eikä kiireisillä hoitajilla ole aikaa läsnäoloon. Kotihoitohenkilöstö haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta ainaisen kiireen ja niukkojen resurssien vuoksi se ei ole mahdollista. Seurauksena on henkilöstön väsyminen ja tiuha vaihtuvuus, joka entisestään vaikeuttaa hyvän kotihoidon järjestämistä.

Suomessa on viimeiset vuodet painotettu vanhusten kotona asumista. Painotus on oikea, mutta onko se mennyt jo liian pitkälle, kun vakavista muistisairauksista kärsivät tai lähes liikuntakyvyttömät vanhukset eivät omasta ja omaisten toiveista huolimatta pääse hoivakotiin? Jonot ovat pitkiä, tai kunto ei ole ”riittävän” huono.

Kotihoitaja voi käydä viisi–kuusikin kertaa vuorokaudessa. On hyvä, että intensiivistä kotihoitoa saa tarvittaessa, mutta joissain tilanteissa voisi olla yhteiskunnalle halvempaa ja vanhuksen kannalta inhimillisempää päästä kotihoidosta hoivakotiin. Tunnit pikaisten hoitajakäyntien välillä voivat olla pitkiä, yksinäisiä ja turvattomia. Usein nämä tilanteet myös kuormittavat vanhusten omaisia, jotka joutuvat jatkuvasti olemaan hälytystilassa.

Koti on ihmiselle paras paikka asua. Mutta kotona asuminen muistuttaa heitteillejättöä, jos kunto on kovin huono. Jopa sellaisia vanhuksia, jotka eivät pääse sängystä ylös, hoidetaan nykyään kotiin. Silloin koti ei välttämättä enää ole paras paikka asua.

Kotihoidon laatua on parannettava, mutta se ei riitä. Suomeen tarvittaisiin riittävästi hoivalaitospaikkoja, matalamman kynnyksen vanhainkoteja ja erilaisia yhteisöllisen asumisen yksiköitä. Rahalla toki saa nytkin haluamaansa yksityistä palvelua. Monella ikääntyneellä ei kuitenkaan ole, mistä maksaa. Tarvittaisiinkin myös yhteiskunnan järjestämiä ja kohtuuhintaisia eritasoisen asumisen ja hoivan yksiköitä. Vanhukset ovat yksilöitä, jotka haluavat ja tarvitsevat erilaisia asioita.

Hyvä vanhustenhoito on ihmisarvokysymys. Hyvin järjestetty vanhustenhoito myös vähentää terveydenhuoltokuluja, kun ikääntyneet ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä. On myös kysyttävä: mitä hyötyä on elämää pidentävistä hyvistä terveyspalveluista, jos elämänlaatu on yksinäisyyden, turvattomuuden ja hoivan laiminlyönnin takia heikkoa?

Ikäihmiset ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan, he ansaitsevat kunnon hoivaa. Kannattaa myös muistaa, että me kaikki ikäännymme. Millaista hoivaa sinä haluaisit ikääntyneenä ja vastaako nykytilanne sitä?

Kommentit

kommenttia