Maailmassa on tällä hetkellä paljon vaikeita kriisejä ja konflikteja. Sadat miljoonat ihmiset elävät kriisien keskellä, ja kymmenet miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa. Siksi kysymys kriiseistä – niiden estämisestä, sovittelemisesta ja kriisien keskellä elävien ihmisten auttamisesta – on erittäin polttava. Eduskunnassa järjestettiin tänään seminaari, jossa pohdittiin seksuaalioikeuksien toteutumista humanitaarisissa kriiseissä.

Ihmiset eivät lakkaa harrastamasta seksiä eivätkä naiset eivät lakkaa olemasta raskaana, vaikka ympärillä on humanitaarinen kriisi. Seksuaalinen väkivalta lisääntyy kriisien keskellä, kun yhteiskunnassa vallitsee poikkeustila. Kriisien keskellä seksuaaliterveyden ja -oikeuksien kysymyksistä tulee entistä polttavampia, kun normaalit turvaverkot, infrastruktuuri ja palvelut murtuvat ympärillä.

Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet tarkoittavat käytännössä turvallisia synnytyksiä ja raskauden aikaista terveydenhuoltoa, oikeutta ehkäisyyn ja myös turvalliseen raskauden keskeytykseen, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden toteutumista, lapsiavioliittojen ja seksuaalisen väkivallan vähentämistä ja oikean tiedon jakamista. Kyse on perustavista ihmisoikeuksista.

Seksuaalioikeuksien toteutuminen ei ole mikään toissijainen kysymys edes kriisien keskellä. Erityisesti naisille se on ensisijainen kysymys: elämän ja kuoleman asia. Jos niitä ei oteta huomioon, sivuutetaan suuren väestönosan elintärkeät tarpeet.

Nämä tarpeet eivät kuitenkaan aina tule näkyväksi. Jos naisia ei kuulla ja jos naiset eivät pääse osallistumaan humanitaariseen työhön, rauhanturvaamiseen ja rauhanprosesseihin, voivat nämä tarpeet tulla sivuutetuiksi. Seksuaalioikeudet kytkeytyvätkin naisten osallistumiseen rauhantyöhön.

YK:n päätöslauselma 1325 – Naiset, rauha ja turvallisuus käsittelee myös seksuaalioikeuksia. Suomen 1325-toimintaohjelmassa ne on myös huomioitu. YK on pyrkinyt panostamaan viimeisten neljäntoista vuoden ajan naisten oikeuksiin ja sukupuolinäkökulman esiin nostamiseen. Päätöslauselman tavoitteet jäävät kuitenkin jopa YK-järjestelmän sisällä edelleen osittain toteutumatta. Turvallisuusneuvostossa sukupuolinäkökulman mukanaolo on jäänyt yksittäisten jäsenmaiden harteille.

Erityisesti huomiota kiinnitetään usein oikeutetusti seksuaaliseen väkivaltaan ja sen ehkäisyyn. Aihe on mitä tärkein, sillä valtaosa naisista kriisien keskellä altistuu seksuaaliselle väkivallalle. Iso osa heistä on vasta lapsia, tyttöjä. Kammottavinta on, että joskus raiskaajina ovat jopa rauhaa turvaamaan tulleet.

Seksuaaliseen väkivaltaan huomiota kiinnittäminen on tärkeää, mutta ei riittävää. Myös ns. normaalit seksuaaliterveyteen liittyvät tarpeet ovat olemassa myös kriisien keskellä. Siksi myös ehkäisyvälineiden saatavuus on olennaista, sillä sukupuolitautitartunnat, hiv mukaan lukien, lisääntyvät kriisiolosuhteissa ja ei-toivottujen raskauksien ehkäiseminen on tärkeää hauraissa olosuhteissa. Raskauden ja synnytyksen aikaisen terveydenhuollon merkitys humanitaarisissa palveluissa korostuu, kun normaalipalvelujärjestelmä ei toimi. Pitkittyvissä konflikteissa ja pakolaisuudessa seksuaalikasvatuksen merkitys korostuu myös. Kriisiolosuhteissa myös lapsiavioliitot usein yleistyvät, joten niitä tuottavien mekanismien tunnistamiseen ja niiden ehkäisemiseen on oltava valmius. Vammaiset, etniset vähemmistöt ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja heidän seksuaalioikeutensa ovat vielä erityisen haavoittuvaisia humanitaarisissa kriiseissä. Näiden näkökulmien tunnistamisessa ja toteuttamisessa on kansainvälisellä yhteisöllä vielä tekemistä.

Naiset ja tytöt sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat yksi Suomen kehityspolitiikan painopiste. Kuitenkin meilläkin on Suomessa parantamisen varaa, sillä painopiste ei näy riittävästi kehitysrahoituksessa eikä tavoitteen läpileikkaavuus toteudu riittävästi. Painopiste on ihmisoikeuksien ytimessä, mutta asiaan kannattaa panostaa niin kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa työssä kuin kaikissa ulkosuhteissakin myös vaikuttavuuden näkökulmassa. Naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksien parantamisessa on kyse myös yhteiskuntien kehittämisestä. Panostus seksuaaliterveyteen hillitsee väestönkasvua ja vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntien kehitykseen.

On koko maailman etu, että naiset ja tytöt kaikkialla ja erityisesti konfliktien keskellä saavat äänensä kuuluviin ja elintärkeät tarpeet täytettyä.

Kommentit

kommenttia