Viime aikoina on saatu kuulla järkyttäviä uutisia elokuva-alan työoloista ja erityisesti ohjaaja Aku Louhimiehen toimintatavoista. Elokuvatuotanto on useiden ihmisten työpaikka, eikä työpaikalla pitäisi ikinä joutua nöyryytetyksi tai painostetuksi. Epäasiallinen kohtelu ei kuulu työpaikalle.

Elokuva-ala ei ole ainoa ala, jossa epäasiallista kohtelua voi tapahtua. Sen takia on olemassa työsuojelu-järjestelmä, jonka tehtävä on turvata työntekijöitä epäasialliselta kohtelulta. Epäasiallisella kohtelulla tarkoitetaan häirintää, kiusaamista ja muuta epäasiallista käytöstä, johon työpaikoilla voivat syyllistyä niin työntekijät kuin työnantaja. Valitettavasti ongelmat työelämässä ovat yleisiä. 32 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä kokee olleensa jossakin vaiheessa uraansa työpaikkakiusattu. Seksuaalista häirintää on kokenut työelämässä 38 prosenttia naisista ja 9 prosenttia miehistä.

Laki on asiassa selkeä. Työturvallisuuslain (738/2002) 18 § 3 momentti velvoittaa työntekijöitä välttämään muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa. Edelleen työturvallisuuslain 28 § velvoittaa siihen, että saatuaan tiedon epäasiallisesta kohtelusta tai häirinnästä, on työnantajan ryhdyttävä käytettävissä olevin keinoin poistamaan epäkohtaa. Viime kädessä työsuojeluviranomainen valvoo, että työnantaja saatuaan tiedon häirinnästä toimii häirinnän lopettamiseksi.

Tavanomainen reitti ratkaista työpaikan ongelma on tehdä epäasiallisesta kohtelusta tai häirinnästä ilmoitus aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle, joka toimii viranomaisena työturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Työsuojelun vastuualue harkitsee ilmoituksen perusteluja ja tekee mahdollisesti vastinepyynnön työnantajalle, jossa työnantajaa pyydetään selvittämään omat toimintatapansa, havaintonsa ja tulkintansa ilmoitetusta tapauksesta. Lisäksi viranomainen voi tehdä tarkastuksen työpisteeseen.

Valitettavasti työsuojelujärjestelmämme ei kuitenkaan aina toimi niin kuin on tarkoitettu. Epäasiallisen kohtelun uhriksi joutuneen henkilön tilanne on normaalia vaikeampi silloin, kun häirintää harjoittaa esimies tai työnantaja sekä erityisesti silloin kun häirintä on systemaattista ja kuuluu organisaation toimintakulttuuriin. Tämän takia olen jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen ministerille.

Jos häiritsijä on työnantaja, on hyvin todennäköistä, ettei työsuojelutarkastuksissa tai vastineissa kerrota asioiden todellista luonnetta. Pintapuolisella tarkastuksella on vaikeaa saada näyttöä epäasiallisesta kohtelusta, jolloin päädytään siihen, että viranomainen ilmoittaa epäasiallisen kohtelun tai häirinnän ilmoittajalle, että viranomaisella ei ole riittäviä perusteita jatkaa asian selvittämistä. Tapauksissa, joissa työsuojeluviranomainen ei ole saanut epäasiallisesta kohtelusta näyttöä, johtaa myös rikosilmoituksen tekeminen usein siihen, ettei poliisi ota asiaa tutkittavaksi. Monet epäasiallisen kohtelun uhrit kokevatkin, että heidän kokemuksensa on sivuutettu ja ainoiksi vaihtoehdoiksi on jäänyt tilanteen jatkuminen tai irtisanoutuminen.

Maakuntauudistuksessa työsuojeluvalvonnan on määrä siirtyä Valtion lupa- ja valvontavirastoihin nykyisistä aluehallintovirastoista. Toiminnan uudelleenorganisointiin liittyvien haasteiden lomassa on syytä pitää keskiössä asiakasnäkökulma erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien, kuten häirinnän uhriksi joutuneiden työntekijöiden, osalta. Toimintaprosessien lisäksi olisi mahdollista tarkastella myös lainsäädännöllisiä muutostarpeita epäasiallisen kohtelun uhrien aseman parantamiseksi.

Jätin ministerille vastattavaksi aiheesta kirjallisen kysymyksen:

 

Minkälaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta työsuojeluviranomaisen toiminnalla voitaisiin puuttua nykyistä tehokkaammin työntekijöiden epäasialliseen kohteluun?

 

Toivottavasti saan kysymykseen asiallisen vastauksen ja työpaikoilla, elokuva-alalla ja muualla, tapahtuvaan epäasialliseen kohteluun puututaan nykyistä jämäkämmin.

 

Kommentit

kommenttia