Eduskunta käsittelee tänään hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi. Sote-uudistus tarvitaan, siitä lienevät kaikki samaa mieltä. Hallituksen esitys on kuitenkin syvästi ongelmallinen. Jotta eduskunta voisi vastuullisesti edetä uudistuksen kanssa, täytyy siihen tehdä merkittäviä korjauksia.

Hallituksen sote-mallin vaihtoehto ei ole uudistuksen tekemättä jättäminen, vaan paremman uudistuksen tekeminen. Me emme ole ota tai jätä tilanteen edessä, vaan meillä on mahdollisuus tehdä hallituksen sote-esitykseen sen kaipaamat korjaukset. Korjaukset ovat välttämättömiä, jos halutaan sote, joka on toimiva kansanterveyden ja kansantalouden näkökulmasta.

Vasemmiston sote-malli on seuraava: siirretään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuu kokonaisuudessaan maakunnille. Annetaan maakunnille verotusoikeus ja valta päättää siitä, miten palvelut järjestetään. Unohdetaan valinnanvapauslaki, joka on hallituksen sote-mallin ongelmien syy. Maakunnat voivat täydentää julkisia palveluita yksityisillä tarpeensa mukaan mutta ilman pakkoa. Näin menettelemällä voidaan saavuttaa sosiaali- ja terveysuudistuksen alkuperäiset tavoitteet asetetussa aikataulussa ja edetä maakunnissa tehdyn valmistelun kanssa.

Maakuntien perustaminen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtäminen kunnilta maakuntien vastuulle ei ole esityksen perusongelma, vaan siihen sisältyvä palveluiden markkinaehtoistaminen. Voidaan toki keskustella maakuntien oikeasta määrästä ja niille siirrettävien tehtävien laajuudesta, mutta itse maakuntamalli ei ole ongelmien perussyy.

Sote voidaan tehdä ilman valinnanvapausesitystä eli markkinamallia, ja nimenomaan se on hallituksen soten ongelmien alkujuuri: valinnanvapausesitys on perussyy siihen, miksi sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita ei saavuteta. Nimenomaan markkinaehtoistamismalli aiheuttaa kustannusten kasvun, tuhoaa palveluiden integraation, hajottaa palveluketjut ja tuottaa EU-oikeudellisia ongelmia. Jos hallitus olisi edes pitänyt kiinni hallitusohjelmakirjauksesta toteuttaa valinnanvapausmalli vasta monta vuotta sote-palveluiden maakuntaan integroinnin jälkeen, emme olisi näin syvällä suossa. Nyt kun palvelut siirretään uusiin maakuntiin ja samalla toteutetaan markkinaehtoistaminen, ollaan syvien ongelmien edessä ja koko järjestelmä uhkaa kriisiytyä.

Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli saumattomien palveluketjujen luominen, oikea-aikaisen hoitoonpääsyn varmistaminen, toimivien tietojärjestelmien rakentaminen, terveyserojen kaventaminen ja kustannuskasvun hillintä. Nyt hallituksen esittämällä mallilla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen integraatio ei parane, eikä myöskään sosiaali- ja terveyspalveluiden välinen integraatio. Nämä kaikki tärkeät alkuperäiset tavoitteet on jätetty sivuraiteelle, kun uudistuksen keskiöön on nostettu terveysfirmojen tuloksentekokyvyn parantaminen. Ihminen on unohtunut, mutta pörriäiset kiittävät.

Hallituksen sote-malli on vastuuton kansanterveyden ja kansantalouden näkökulmasta. Hallitus on siirtämässä verorahat terveysjättien taskuihin.

Alun perin sote-uudistuksen ajatuksena oli saada kustannustehokkuutta integroiduista ja saumattomista palveluketjuista kun koko hoitoketju olisi yksissä käsissä. Samalla ihmiset saisivat hoidon oikeaan aikaan ilman pompottelua paikasta toiseen. Tämä ei nyt toteudu, vaan palveluketjut pirstoutuvat entisestään. Kustannussäästöjä ei tule, vaan tulee kustannuskasvua. Kustannuskasvua lisää valinnanvapauteen sisältyvä rahoitusmalli, joka kannustaa yksityisiä terveysfirmoja osaoptimointiin ja siirtämään potilaita ja kustannuksia erikoissairaanhoidon kontolle. Erilaiset turhat hallinnolliset kustannukset myös kasvavat, kun tarvitaan enemmän ihmisiä valvomaan tuottajia, ohjaamaan potilaita sekä markkinoimaan palveluita. Rahastusautomaatin terveysfirmoille luo myös se, että he voivat houkutella työterveyden piirissä olevat listautumaan heidän terveysasemalleen ja sen jälkeen rahastaa työterveysasiakkaista kahteen kertaan, maakunnalta ja työnantajilta.

Kustannusten kasvu ja epäselvä palvelujärjestelmä uhkaa saattaa terveyserot kasvuun. Valtio luo järjestelmän joka nostaa kustannuksia, mutta samalla se leikkaa maakuntien rahoitusta kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. Maakunnilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin leikata yhteiskunnan tarjoamia palveluja ja kasvattaa asiakasmaksuja. Tämä on myrkkyä vähävaraisille ja kasvattaa terveyseroja, sillä asiakasmaksut ovat jo nyt liian korkealla tasolla. Kansainvälisten kokemusten perusteella todennäköisesti eniten tulee kasvamaan hyväosaisten palvelujen käyttö, paljon palvelua tarvitsevien vähävaraisten jäädessä heitteille. Moni terveyskeskus joutuu laittamaan lapun luukulle, kun maakunnan rahat menevät yksityisten taskuihin eikä terveysasemille riitä määrärahoja. Pelkona onkin alueellisen eriarvoisuuden kasvu palveluiden saatavuudessa, kun erityisesti pienillä paikkakunnilla ei ole yksityistä tarjontaa.

Toimimaton ja kustannuksia kasvattava sote-malli on myrkkyä myös muille maakuntaan siirrettäville palveluille. TE-palveluiden nykyisellään hoitamat työllisyyspalvelut siirretään maakunnille. Työllisyyspalveluiden hoitoon ei osoiteta korvamerkittyä rahoitusta vaan se annetaan osana yleistä valtionosuutta. Kun sotepalvelut ovat tiukasti lakisääteisiä, ei maakunnille jää paljoa vaihtoehtoa kun leikata ensimmäisenä työllisyydenhoidosta. Liikkumavaraa ei ole, kun ei ole verotusoikeuttakaan. Hallituksen sote-mallin sivuvaikutuksena työllisyyspalvelut uhkaavat nekin kriisiytyä.

Maakunnille ei tule todellista itsehallintoa kun laki määrää miten palvelut pitää tuottaa ja hallinto järjestää. Maakunnille ei tule todellista itsehallintoa, kun niillä ei ole omaa verotusoikeutta ja taloudellista liikkumavaraa. Myös sairaaloiden välistä työnjakoa määrätään valiotasolta. Kuvitelkaa, mihin asemaan tulevat maakuntapäättäjät laitetaan. Heidän tehtäväkseen jää leikata palveluja, tai itkeä ja leikata.

Kommentit

kommenttia