Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopistomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvostuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä. Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet, joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.

Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vastustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituksesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.

Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista kertovat karua kieltä uudistuksen seurauksista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa todetaan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja.

Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa. (https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-tampereen-yliopiston-vakea-marssii-ulos-aula-tapotaynna-ihmisia-iskulauseet-raikuvat-200723658/) Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mukaan yhdistyvien yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimennossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulosmitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.

Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan. (http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/) Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.

Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdokkaakseen professori Vesa Puurosen, mutta jostain syystä yliopiston rehtori torjui esityksen, vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita hakijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.

Yliopistoissa koetaan, että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen demokratia sivuuttaen. Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhuttiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.

Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi.

Kommentit

kommenttia