Ilmastonmuutoksesta on vaikea kirjoittaa ilman, että kuulostaa tuomiopäivän pasuunalta. Vaikka miten yrittäisi korostaa ilmastoviisaita ratkaisuja ja niiden luomia uusia mahdollisuuksia Suomen taloudelle, on perusviesti karu. Näin emme voi jatkaa. Maailma ja yhteiskunnat sellaisena, kun olemme ne oppineet tuntemaan, tulevat häviämään jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä.

Kuitenkin viimeisen kahden vuoden aikana huoleen on sekoittunut varovaista toiveikkuutta. Pariisin ilmastokokous vuonna 2015 oli historiallinen, ja onnistui vaikeassa tehtävässä. Kansainvälinen kaikkia maita sitova ilmastosopimus syntyi! Oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei edes ollut, Pariisissa oli pakko onnistua. Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä isosti vuosikymmenten kuluttua, mutta jo nyt rikotaan lämpöennätyksiä ja kärsitään hurrikaaneista ja tulvista sekä toisaalta kuivuuksista.

Olen tämän viikon Saksassa Bonnissa YK:n ilmastokokouksessa osana Suomen delegaatiota. Pääsen siis näköalapaikalle seuraamaan kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita, kaikkien maailman maiden yhteistä yritystä selvitä olemassaoloamme uhkaavasta kriisistä. Kokouksen ensimmäisen viikon aikana kuultiin, että Syyria ja Nicaragua aikovat liittyä Pariisin sopimukseen. Siispä ainoaksi sopimuksen ulkopuoliseksi on jäämässä Yhdysvallat. Presidentti Trump on sanonut irrottavansa Yhdysvallat Pariisin sopimuksesta, mutta käytännössä eroaminen voi tapahtua vasta muutaman vuoden kuluttua.

Bonnissa on kuitenkin saatu todistaa merkittävä irtiotto, kun joukko Yhdysvaltain osavaltioita, kaupunkeja, yrityksiä ja muita toimijoita irrottautui näkyvästi Trumpin ympäristövihamielisestä politiikasta. Ne lanseerasivat #wearestillin -aloitteen, jolla ne kertovat edelleen olevansa mukana päästövähennyksissä ja Pariisin sopimuksessa. Ilmaston puolesta irtioton tehneet jenkkitoimijat ovat näyttävästi esillä Bonnissa, kun taas Trumpin hallinnon virallinen delegaatio ei juuri Bonnissa näy eikä kuulu. Irtiotto on toiveita herättävä signaali yhdeltä maailman suurimmalta päästäjältä ja toisaalta muistutus siitä, että päästövähennykset tehdään paljolti paikallistason päätöksillä.

 

Kunnianhimoinen ja riittämätön

Kansainvälisen ilmastopolitiikan suuntaviivat löytyvät YK:n ilmastopuitesopimuksesta vuodelta 1994. Konkreettiset tavoitteet kirjattiin Kioton sopimukseen, jonka ensimmäinen kausi kattoi vuodet 2008–2012 ja toinen kausi 2013–2020. Pariisin sopimus astuu voimaan vuonna 2020.

Ilmastosopimukseen kirjattiin, että lämpötilan nousu rajoitetaan alle kahden asteen, tavoitteena 1,5 astetta. Tämä on todella suuri saavutus kansainväliseltä, kaikki maat kattavalta kokoukselta. Kaksi astetta tarkoittaa sekin äärimmäisiä muutoksia, esimerkiksi jotkin saarivaltiot katoavat meren pinnan noustessa. Puolitoista astetta todennäköisesti säilyttää nämä maat maailman kartalla. Konkreettisesti.

Sopimuksesta on kuitenkin kuultu kahtalaisia arvioita: toiset pitävät sopimusta historiallisena käännekohtana taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, toiset tyhjinä sanoina vailla varsinaista sisältöä. Sekä riemastujat että kyynikot ovat joka tapauksessa yhtä mieltä siitä, että sopimus sinänsä ei ratkaise vielä mitään. Nyt työ vasta alkaa.

Jo ennen Pariisin kokousta maat ilmoittivat, millaisia päästövähennyksiä ne aikovat tehdä. Nämä kansalliset panokset, eli NDC:t, johtavat lähes kolmen asteen lämpiämiseen. Niitä on siis kiristettävä huomattavasti. Ensimmäinen tarkastelupiste on ensi vuonna. Tämän tarkastelu, eli sanahirviö fasilitatiivinen dialogi, on avainasemassa Pariisin sopimuksen onnistumisessa, ja Bonnin kokouksessa tehdäänkin tärkeää pohjatyötä vuoden 2018 tarkastelua varten.

Tärkeä teema Bonnissa on ilmastorahoitus. Ilmastonmuutos iskee pahiten kaikista köyhimpiin maihin, jotka eivät ole itse päästöjä juuri aiheuttaneet ja joiden kyky sopeutua muuttuvaan ilmastoon on rajallinen. Kehitysmaat tarvitsevat apua ilmastonmuutoksen torjuntatoimissa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, ja tätä varten tarvitaan ilmastorahoitusta.

Ilmastorahoitusta koskien Pariisin sopimuksessa päädyttiin lopulta vain toistamaan jo Kööpenhaminassa vuonna 2009 sovittu sadan miljardin dollarin ilmastorahoituspotti. Uutta oli, että tätä summaa kutsutaan nyt ns. ”lattiatasoksi”, eli jatkossa on tarkoitus sopia lisärahoituksesta. Tämän rahoitustason saavuttamiseksi tarvitaan nyt konkretiaa, ja erityisesti rahaa kaivataan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sopeutumisen rahoitus onkin yksi Bonnin kokouksen isoista ja vaikeista kysymyksistä. Suomellakin on ilmastorahoituksessa peiliin katsomisen paikka, sillä Suomen antamaa ilmastorahoitusta on leikattu suuresti Sipilän hallituksen kaudella.

Bonnin kokouksen puheenjohtajamaa on saarivaltio Fiji, mutta käytännön syistä kokous pidetään Saksassa. Fijille ilmastonmuutos on olemassaolon kysymys, sillä maa uhkaa huuhtoutua mereen ilmastonmuutoksen seurauksena. Fijiläiset eivät ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet, mutta he joutuvat maksamaan siitä sietämättömän hinnan.

 

Fossiiliset on siirrettävä historiaan

Pariisin sopimuksessa ei suoraan mainita fossiilisista polttoaineista luopumista. Kuitenkin käytännössä Pariisissa sovittuja tavoitteita ei voida saavuttaa ilman, että fossiilisten energialähteiden käyttö lopetetaan. Lämpötilan nousun rajoittaminen jopa 1,5 asteeseen ja kirjaus päästöjen tasapainottamisesta tarkoittavat yhdessä sitä, että öljyn ja hiilen polttamisen on loputtava viimeistään 2050.

Kyseessä on todella suuri muutos energiantuotantojärjestelmäämme ja talousjärjestelmiin ja samalla myös kansainvälisiin valtasuhteisiin. Maailman mahtimaat ovat tähän asti löytyneet öljytynnyreiden ympäriltä. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua maailmanjärjestys menee todennäköisesti uusiksi, mutta emme vielä tiedä miten. Muutos ei välttämättä tarkoita vain huonoa, sillä fossiiliriippuvuuden murtaminen voi tarkoittaa monille maailman maille omavaraisuuden lisääntymistä.

Fossiilisten polttoaineiden tupruttelu pitäisi saada nopeasti laskuun. Valitettavasti uusien arvioiden mukaan globaalit ilmastopäästöt ovat tänä vuonna päinvastoin kasvamassa (https://www.theguardian.com/environment/2017/nov/13/fossil-fuel-burning-set-to-hit-record-high-in-2017-scientists-warn) Toivottavasti uutiset huonosta päästökehityksestä saavat Bonniin kokoontuneet valtionpäämiehet antamaan entistä kunnianhimoisempia sitoumuksia päästökehityksen kääntämiseksi aidosti laskuun. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on onnistuttava, sillä vaakalaudalla on lastemme ja lastenlastemme elinmahdollisuudet.

Kommentit

kommenttia