Olemme kokoontuneet tänään tänne juhlimaan äitienpäivää ja kaikkia äitejä. Äitejä todellakin on syytä on juhlia, sillä äidit ovat yksi elämämme tärkeimmistä henkilöistä. Äidit tekevät ja ovat tehneet lastensa eteen niin paljon, että sitä on syytä pysähtyä muistamaan ja juhlimaan. Haluankin lähettää rakkaita terveisiä omalle äidilleni ja kiittää häntä kaikesta meidän lasten eteen tehdystä työstä. Valitettavasti oma äitini ei ole täällä, sillä hän on äitienpäivän kunniaksi tekemässä pitkää työvuoroa. Äidit eivät olekaan pelkkiä äitejä, vaan he ovat myös naisia, työntekijöitä, yksilöitä ja ihmisiä. Äitejä, ei pidä pelkistää vain äideiksi, vaikka äitiys ja vanhemmuus onkin valtavan keskeinen, tärkeä ja arvokas asia ihmisen elämässä.

Äitiyteen liittyy valtavasti iloa, rakkautta ja elämyksiä. Vanhemman rakkaus lapseen lienee yksi elämän vahvimmista ja syvimmistä ihmisen välisistä kytköksistä. Lapsen kehityksen näkeminen ja lapsen kanssa aikaa viettäminen tuottaa sellaista iloa ja merkitystä mitä ei ehkä muualta saa. Mutta vanhemmuuteen liittyy myös paineita, pelkoja ja väsymystä. Alati läsnäoleva huoli lapsen hyvinvoinnista. Pelot siitä, osaako olla hyvä vanhempi. Yhteiskunnan vanhemmuuteen kohdistamat paineet ja odotukset. Joskus vanhemmuus ei myöskään ole herkkua, kun aamuyöllä vauva huutaa taukoamatta tai kun omaan kiroilevaan teiniin ei löydä yhteyttä.

Yhteiskunta ja kulttuuri asettaa äideille ja vanhemmuudelle valtavia ja ristiriitaisia paineita. Toisaalta pitäisi olla omistautuva ja lapselleen elävä äiti, mutta myös säkenöivä ja huoliteltu nainen ja puoliso. Toisaalta lapsen päivähoitoon viemistä moralisoidaan ja toisaalta taas patistellaan nopeasti töihin. Toisaalta ihannoidaan kestovaippoja ja omien soseiden tekoa ja toisaalta markkinakoneisto tuputtaa erilaista vauvakrääsää. Toisaalta lapsilla pitäisi olla paljon kehittäviä harrastuksia, toisaalta lapsille pitäisi antaa perheaikaa ja vapaata olemista. Ei ihme, jos niin monet kokevat kovia paineita äitiydestä ja lastenkasvatuksesta.

Äidit ansaitsevat kaiken arvonannon erityisesti näin äitienpäivänä, mutta äitiyden jumalointikaan ei ole tervettä. Jos äitiys nostetaan jumaluuden asemaan, kohdistuu äideille silloin myös kohtuuttomia odotuksia. Itse toivoisin, että voisimme laittaa nämä kaikki paineet nurkkaan. Äitiyttä on niin monenlaista kuin on äitejäkin ja erilainen vanhemmuus on aivan ok, niin kauan kunhan lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus ja rakastavia ihmisiä ympärillä. Rosa Meriläinen kirjoitti hauskasti, että vanhemmuuden riittävä suoritustaso on läsnäolo. Kun työelämässä ja muualla naiseen kohdistuu valtavia paineita niin ei kasata äitiyteen enää ylimääräisiä paineita. Läsnäololla ja rakkaudella pääsee jo pitkälle.

Äitiyden jumalointi voi myös johtaa isyyden vähättelyyn, tai biologisen vanhemmuuden ylikorostamiseen. Äitiys on erityistä, mutta sen nostaminen ylimaalliseen asemaan isyyden yläpuolelle on karhunpalvelus sekä äideille että isille, mutta ennenkaikkea lapsille. Jos isän roolia, merkitystä ja osaamista vanhemmuudessa väheksytään, kasaa se entisestään paineita äideille ja se on väärin isiä ja miehiä kohtaan ja haittaa hyvän lapsi—isä-suhteen kehittymistä. Lapsen kannalta tärkeintä on se, että heillä on ympärillä rakastavia aikuisia ja turvallinen kasvuympäristö. Hyvä lapsuus voi olla myös adoptio-vanhempien perheessä tai vaikkapa kahden isän perheessä. Annetaan siis äideille arvo ja valtava kunnioitus, mutta ei väheksytä isyyttä ja erilaista vanhemmuutta.

Suomi on yksi maailman parhaista maista olla äiti. Se ei ole luonnollisesti syntynyt asiantila, vaan sen eteen on etenkin naisliike ja työväenliike tehnyt voimakkaasti töitä. Neuvolajärjestelmä, julkinen terveydenhuolto, maksuton koulutus, päivähoito, perhevapaat, ne on synnytetty tähän maahan poliittisen työn ja kampanjoinnin tuloksena. Niiden säilyminen ja myönteinen kehittyminen ei myöskään ole mikään itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa työtä ja toimintaa, niin kansalaisyhteiskunnalta kuin meiltä päättäjiltäkin.

Tämä on erityisen ajankohtaista nyt, kun hallitus on poistanut lasten tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden ja uhkaa romuttaa toimivaa neuvolajärjestelmää. Toimiva hyvinvointivaltio on naisen ja äidin paras ystävä.

Monessa maailman maassa äidiksi tuleminen on valtava riski naiselle. Estettävissä olevia äitiyskuolemia ja lapsikuolemia on edelleen aivan liian paljon, ja erityisesti konfliktien ja luonnonkatastrofien ja pakolaisuuden keskellä äidit ja lapset ovat erityisen haavoittuvaisessa tilassa. Naiset eivät lakkaa olemasta raskaana, vaikka maassa puhkeaisi sota. Puolet maailman pakolaisista on naisia ja tyttöjä. Siksi olisi erittäin tärkeää, että äitiys ja naisten tarpeet huomioitaisiin paremmin kun järjestetään apua esimerkiksi humanitaarista apua konfliktien keskelle tai kun puhutaan maailman pakolaistilanteesta. Toivottavasti Suomi huomioi ulkopolitiikassaan myös muun maailman äidit.

Kaikista ei tule äitejä, vaikka sitä haluaisivat ja toivoisivat ja joistakin tulee äitejä, vaikka he eivät sitä olisikaan toivoneet. Yhteiskunnallisena tavoitteena tulee olla, että ihmisten toivoma lapsiluku on mahdollisimman lähellä toteutunutta lapsilukua. Meidän on poliittisesti luotava sellaiset olosuhteet, että nuoret naiset uskaltavat ryhtyä äideiksi ilman että se vaarantaa heidän työuransa ja ajaa toimeentulokatastrofiin. Heille, jotka eivät hedelmöity helposti, on tarjottava mahdollisuuksia saada apua tilanteeseensa. Toisaalta pitää olla tarjolla ehkäisyvalitustusta ja ehkäisyvälineitä siten, että perheet voivat säännellä lapsilukua ja siten, ettei lapsia tule vastentahtoisesti. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna. Osa ihmisistä ei halua lainkaan lapsia, ja heillä on täysi vapaus ja oikeus valita lapsettomuus, ilman muiden moralisointia tai valintojen kyseenalaistamista.

Osa ei ikinä tule äidiksi vaikka halu olisi kova. Vastentahtoinen lapsettomuus on suuri tragedia. Niille joita se koskee, saattaa äitienpäivä olla raskaspäivä. Muistutus siitä, mitä ei itse voinut saada. Haluankin muistaa tänään myös heitä.

Osa aikuiseksi kasvamisen prosessia oli minulle sen tajuaminen, että omat vanhemmat eivät ole vain minun vanhempiani vaan itsenäisiä ihmisiä, joilla on omat halut ja tarpeet ja oma elämänpolkunsa. Tämä toimii myös toiseen suuntaan. Lapsen syntymän jälkeinen kasvuprosessi on eräänlainen pitkä irtautuminen vanhemmista ja oman identiteetin ja ihmisyyden rakennusprosessi. Vanhemmuuden ja äitiyden yksi vaikeimmista asioista lienee sen hyväksyminen, että Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. Haluankin tähän loppuun lukea Kahlin Gibran Profeetta-teoksen ikonisen runon vuodelta 1923

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla.

 

Hyvää äitienpäivää!

Kommentit

kommenttia