Vasemmistolla on edessä mielenkiintoinen kevät, sillä käynnissä on valmistautuminen kesäkuussa Oulussa järjestettävään puoluekokoukseen. Puoluekokouksessa valitaan uusi puheenjohtaja ja muu puoluejohto sekä hyväksytään uusi poliittinen tavoiteohjelma. Poliittisen tavoiteohjelman linjaaminen on merkittävä asia, sillä se käytännössä ohjaa puolueen politiikkaa tulevina vuosina, mutta mediassa eniten huomiota saanee uuden puheenjohtajan valinta. Erityisen mielenkiintoiseksi Vasemmiston puheenjohtajavalinnan tekee se, että puheenjohtajan valinnasta järjestetään jäsenäänestys, joka ohjaa kesäkuun puoluekokouksessa tehtävää valintaa.

Puheenjohtaja on puolueessa kuin joukkueen kapteeni urheilussa. Puheenjohtaja on tiimin vetäjä, joka menee ensimmäisenä tuleen, kantaa vastuuta ja puhuu koko porukan suulla. Puheenjohtaja ei tee puolueen linjoja, vaan edustaa ja tuo esiin yhdessä sovittuja asioita. Puheenjohtajalla on kuitenkin merkitystä, sillä hän on julkisuudessa puolueen kasvot, hän tuo esiin puolueen tavoitteita ja toisaalta puheenjohtajan persoona ja toimintatavat vaikuttavat puolueen sisäiseen henkeen ja toimintaan sekä puolueesta syntyvään mielikuvaan. Puheenjohtajan sanalla on myös merkitystä puolueen sisällä tehtäviin valintoihin, vaikkei puheenjohtaja mikään yksinvaltias olekaan.

Ehdolla varakapteeniksi

Pitkään puoluetta johtanut Paavo Arhinmäki ilmoitti syksyllä, ettei hän ole käytettävissä enää puheenjohtajaksi. Siitä alkoi puheenjohtajapeli ja olen itsekin saanut paljon pyyntöjä ja tiedusteluja siitä, aionko lähteä ehdolle puheenjohtajaksi.

Olen harkinnut asiaa perusteellisesti ja tullut siihen lopputulokseen, että asetun ehdolle puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, mutta en puheenjohtajaksi. Olen ollut valtakunnan politiikan ytimessä vasta alle vuoden, ja koen, etten ole vielä valmis puheenjohtajan vaativaan ja raskaaseen tehtävään. Haluan kuitenkin jatkaa mukana puoluejohdossa, joten olen päättänyt pyrkiä puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Olen toiminut kuluneet kolme vuotta puoluevaltuuston puheenjohtajana, ja siinä tehtävässä olen saanut osallistua puoluejohdon työhön. Tätä työtä haluan jatkaa, ja koen että minulla on siihen paljon annettavaa. Mielestäni olisi myös käytännön työn kannalta hyvä, että ensimmäinen varapuheenjohtaja olisi kansanedustaja. Puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtävään en hae jatkoa, sillä tehtävä sopii mielestäni paremmin ei-kansanedustajalle, joka edustaa puoluejohdossa ikään kuin puoluekentän ääntä.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen on ilmoittanut olevansa mukana puheenjohtajakisassa samoin kuin kansanedustaja Jari Myllykoski. Toivottavasti saamme myös pian kuulla, että kansanedustaja Li Andersson olisi mukana kisassa. Myös Merja Kyllösen toivon vielä harkitsevan ehdokkuutta. Uskon, että saamme kevään kuluessa nähdä mielenkiintoisen ja hyvähenkisen puheenjohtajakisan ja samalla käydä keskustelua puolueen linjasta ja toiminnasta.

Puoluekokouksessa valitaan myös uusi puoluesihteeri. Puoluesihteeri on puolueen strategi, organisaation esimies ja toiminnan organisaattori. Tehtävään tarvitaan työmyyrä, joka tuntee politiikan ja puoluetoiminnan eri tasot, kampanjoinnin tavat ja jolla on hyvät verkostot. Myös johtamisosaaminen on tarpeen. Puoluesihteerispekulaatioissa on ollut esillä monia nimiä ja toivoisin, että myös oululainen Risto Kalliorinne harkitsisi tehtävään hakua.

Mahdollisuus linjakeskusteluun

Puolueen linjasta ja toimintatavoista on hyvä keskustella, kun päätetään poliittisesta tavoiteohjelmasta ja käydään puheenjohtajakisaa. Olennaista on miettiä myös, miten puolueen vaalikannatus saadaan nousuun. Kannatusta ei voi hakea myymällä periaatteita tai vaihtamalla arvoja, mutta on tärkeä miettiä, mitä politiikan sisältöjä painotetaan ja miten puhutaan ja toimitaan.

Puolue on viime vuosina uudistunut paljon. Esimerkiksi eduskuntaryhmän koostumus on muuttunut paljon ja eduskuntaryhmämme on nyt nuorin ja naisvaltaisin. Puolueeseen on tullut paljon uusia jäseniä ja politiikan painotukset ovat osittain muuttuneet. Uudistuminen on ollut välttämätöntä, mutta nyt olisi selkeytettävä puolueen linjaa ja keskeisimpiä asioita.

Vasemmiston pitää puhua asioista suoraan: onko ihmisillä töitä ja millä ehdoilla töitä tehdään, pääseekö sairaana hoitoon ja saako jokainen kansalainen maksutonta ja laadukasta koulutusta, miten vanhuksia kohdellaan ja minkä kokoisia ovat päiväkotiryhmät.

Vasemmiston pitää keskittyä yhteiskuntapolitiikassa eriarvoisuuden vähentämiseen ja tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseen, työllisyyden parantamiseen, riittävän ja turvatun toimeentulon varmistamiseen sekä laadukkaiden julkisten palveluiden turvaamiseen ja kehittämiseen.

Pitää pystyä tarttumaan yhteiskunnan ja työelämän muutokseen ja esittää ratkaisuja, jotka sopivat tähän aikaan. Pitää esittää omia ideoita ja uudistuksia eikä tyytyä vain puolustamaan vanhaa. Väittely siitä, pitääkö puolueen olla punavihreä vai vain punainen on mielestäni turhaa, sillä ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisien paineessa joka ikisen puolueen tulisi ottaa ympäristöasiat voimakkaasti huomioon.

Tavoitteena maailman muuttaminen

Tutkimusten mukaan suomaiset ovat siirtyneet enemmän kohti keskustaa ja oikeistoa ja arvotkin ovat osittain koventuneet. Se aiheuttaa ongelmia selkeästi vasemmistolaiselle puolueelle. Olisikin tärkeää, että Vasemmisto pystyisi parantamaan imagoaan ja madaltamaan äänestyskynnystä liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Olisi tärkeä, että ihmiset kokisivat puolueen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tavoitteiden ja arvojen pohjalta, vaikka eivät välttämättä mieltäisikään itseään vasemmistolaisiksi. Toisaalta olisi tärkeä politiikalla ja julkiseen keskusteluun osallistumalla kyetä muuttamaan yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä ja siten raivata puolueelle enemmän liikkumatilaa ja kannatuspotentiaalia.

Poliittisen toiminnan tavoite on maailman muuttaminen. Puolue pyrkii muuttamaan maailmaa omien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Vasemmistolle tärkeitä asioita ovat yhteiskunnan ja talouden oikeudenmukaisuus, ihmisten välinen tasa-arvo, sivistys, kestävä kehitys ja kaikista huolta pitäminen. Näiden asioiden edistämiseksi pitää pyrkiä saamaan valtaa. Valtakunnan tasolla eniten valtaa on hallituksessa. Siksi toivonkin, että puolue pyrkii jatkossa valittavan johdon vetämänä käyttämään valtaa myös valtiollisella tasolla. Se tarkoittaa sitä, että silloin joudutaan tekemään myös kompromisseja. Rajansa tietysti kompromisseillakin, eikä mihin tahansa hallitukseen voi lähteä mukaan, mutta valtaa pitää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan käyttämään. Oikeassa oleminen ei ruoki nälkäisiä, mutta hallitusvallassa harjoitettavaa politiikkaa saattaa kyetä vetämään parempaan suuntaan. Puolueen asennoitumisesta vallankäyttöön ja kompromissipolitiikkaan varmasti myös keskustellaan kevään aikana.

P.S. Nyt on hyvä aika liittyä puolueen jäseneksi, mikäli haluat osallistua puheenjohtajasta käytävään jäsenäänestykseen ja keskusteluun puolueen kehittämisestä.

Kommentit

kommenttia