Kuluva pimeä marraskuun viikko on valtakunnallinen mielenterveysviikko. Teemaviikolle on tilausta, sillä mielenterveyteen liittyvät kysymykset kuuluvat arkipäiväämme, vaikka ne ovatkin usein edelleen jonkin asteinen tabu. Lähipiirissämme voi olla esimerkiksi mielen ongelmien kanssa painiskelevia lähimmäisiä tai yksinkertaisesti näemme pahoinvointia kaduilla.

Ongelmat huomaa kouriintuntuvasti myös tutkitusta tiedosta. THL on esimerkiksi tutkinut yli 60000 vuonna 1987 syntyneen suomalaisen elämää. Ja luvut ovat karuja, koska 15 prosenttia ikäluokasta on ollut psykiatrisen erikoissairaanhoidon piirissä. Myös sosiaaliset ongelmat ovat hurjia, koska neljännes ikäluokasta on saanut toimeentulotukea.

Kyseessä on laman lasten ikäluokka. He joutuivat aikoinaan kärsimään palveluiden leikkaamisesta 1990-luvun alussa. Samoja virheitä ollaan toistamassa tänään, vaikka nyt tulisi ymmärtää pitää huolta eritoten ennaltaehkäisevien palveluiden kunnosta. Olen iloinen siitä, että esimerkiksi Oulussa säilytetään ainakin toistaiseksi leikkausuhan alla olleet alle 18-vuotiaden nuorten maksuttomat liikuntavuorot kaupungin tiloihin. Kyseessä on erimerkki oivallisesta ennaltaehkäisevästä palvelusta.

Entiset hyvät käytännöt on säilytettävä, mutta myös uudistuksia kaivataan. Nyt kun rakenteilla on historiallinen sote-uudistus, pitäisi samalla viedä lävitse myös mielenterveyspalvelurakenteiden uudistaminen koko valtakunnassa toimivampaan suuntaan.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, vaan mallia voidaan ottaa jo toimivista hyvistä käytännöistä. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluissa (Eksotessa) on löydetty ilmeisen toimiva yhden luukun toimintaperiaate mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Siellä ympäri vuorokauden voi hakea apua pahaan henkiseen oloon ilman ongelmallista läheteruljanssia ja apua on saatavilla heti kun sitä tarvitaan.

Alkupulmien jälkeen uudistus on osoittautunut toimivaksi ja saatava apu räätälöidään yksilöllisten tarpeiden mukaan. Hoitojonotkin ovat kadonneet ja ihmisiä hoidetaan tarve- eikä niinkään diagnoosilähtöisesti. Resurssit on suunnattu eritoten avohoitoon, mikä sinällään on järkevää, koska yleensä ihmisen paras paikka on kotona eikä sairaalassa. Järjestelmää on jo vaadittu laajennettavan valtakunnalliseksi Kuluttajaparlamentin toimesta. Kannatettava ajatus, joskin sekään ei ratkaisuna ole varmasti täydellinen ja sitäkin on tietenkin kehitettävä eteenpäin.

Eksoten mielenterveys- ja päihdepalveluiden uudelleenorganisointi on myös säästänyt vuonna 2012 jäsenkuntien vähissä olevia rahoja 2,5 miljoonaa euroa. Moiset säästöt taitaisivat passata myös monelle muulle kunnalle ja näin leikkaustarpeita voitaisiin muualla vastaavasti vähentää.

Eksoten mielenterveyspalveluiden järjestäminen osoittaa, että mielenterveyspalveluita voidaan parantaa ja kokonaiskustannuksia säästää samaan aikaa. Se kuitenkin edellyttää yhden luukun periaatetta, ihmisten pompottelun lopettamista ja matalankynnyksen ennaltaehkäisevää toimintaotetta. Yhdeltä luukulta soisi saavan muutenkin avun pulmiinsa. Pompottelu kun on omiaan hajottamaan päätä.

Kommentit

kommenttia